Viime torstain (ohhoh, kylläpäs aika kulluu) ku olin menos kampaajalleni, mun kännykkä sois. Tiä oli lumenpöpperöinen, kännykkä syväl laukus, eikä mul mittään händsfriitä ole. Sain kumminkin luurin korvalleni kaivettuu, Maija Vilkkumaan vähä hiljasemmaks ja yritin kuulostella, kenel ny on ja mitä asjaa.
 
En ollu uskoo korvaani, se oli DNA-miäs! Ei vissiinkä se sama, kenen kans kaupat joulukuus tein tai luulin tekeväni, mut DNA-miäs kumminki. Hän sano olevas kovin pahoillas ku tällai on käynny ja mää sanoin et kyl vähä on syytäki. Et ku hei on joutunu keskeyttämään tän prosessin ihan kokonas ja se täytyis ny alottaa alust. Kysys sit et viäläks mää ny haluun tulla heitin asiakkaakses.
 
Tunnustaa tartti, et miäles on kyl käyny etten haluukka. Mutku en ol periksantavaist tyyppii ollenkaan, ni mikäs siin. Enkä sit siin lumes sompaillessani yhtään muistanu kyssyy kuin on niitten kaikkein tarjousten ja hintain pualittamisten laita, mitkä mul sillon joulukuus luvattiin. Mahtaaks ne ny voimas olla ollenkaa?
 
Tää sim-kortti minkä aikanas sain ei nyt ennää käy. Mul lähetettään uus. Noin seittämän päivän pääst siit, ku mää olen kuitannu sen postist, tää siirto sit tapahtuu. Ja DNA-miäs sanos viäl hyvin painokkaastas, et jos mää ny jostain syystä kumminki haluun perruu tän kaupan, ni se käy sit sillai, etten haekka sitä korttiini siält postist. Se on sil selvä.
 
Mää kyl arvaan mitä seuraavaks tapahtuu. Ku tää prosessi ny taas on käynnistetty, ni siit mennee tiato Elisal. Koht siält soitetaan mul ja luvataan yhreksän hyvvää ja kymmenen kaunist, jos mää en lährekkä. Ja siin pahimmas tapaukses siält taas ilmotettaan DNA-miähel, et mää olen perunnu siirtoni, vaikken olekka.
 

Kysynki nyt teitilt, mitä tekisitte jos olisitte mää. Juu DNA vai ei DNA? Äänestys käy tual kommenttilaatikos.

.