Juu, kyl mää tiärän, et ollaan jo pikkutunneil, mut ku tuli täsä käytyy Kuuselas konjakil, ni innostusin viäl kirjottamaan. Mun on nimittäin ihan kertomatta, et mul soitti ehtopäiväl Elisa-miäs! Sanos, et heitil on tullu tiato, et mää olisin niinku vaihtamas operaattorii. Mun tartti tunnustaa, et sitä mää tosiaan olen yrittäny viimiset neljä kuukautta tehrä. Mut ei vaan ol onnistunu.
 
Sit mää koitin hänel noin pääpiirteittäin selittää kaik käänteet, mitä näitten kuukausien aikan on asias tapahtunu. Kerroin tiätystäs senki et mul on DNAlt ilmotettu, et Elisa on perunu mun vaihtoni. Nyt meniki kaveri hämilles. Sanos, et hän kattooki heti täält, hän näkkee täält ihan kaikki ja puhelutki on nauhotettu, neki saaraan kyl tarkistettuu. He nyt kyl IHAN VARMAAN selvittää tän asian. Mää sanoin et kyl tää teitil ny onkin vähä ittetutkiskelun paikka. Mul tää on ollu hauskaaki ja blogis on riittäny aiheen tynkää.
 
Hetken hiljasuuren jälkeen Elisa-miäs sit kysys, et onks mun kanssani keskusteltu jostain nettitikust??? Määki olin jo ihan sanaton. Mist ihmeen nettitikust? Kyl mul on ollu ihan tarpeeks ongelmaa tän siirron kans, ei muu mistään tikuist ol huvittanu jaaritella. Ja et mää tääl ny taas orottelen uuren DNAn sim-korttini kans, et josko se joskus rupeis toimimaan.
 
-         Ilman muuta, sanos Elisa-miäs. – Kyllä teistä nyt ILMAN MUUTA tulee DNAn asiakas, kyllä tämä asia on aivan selvä.
 
Niin et kiitos sit vaan ja kuulemiin. Eikä enää puhettaka siit, et mun täytyis heitin asiakkaakses jäärä. Saatikka et mul parempaa tarjoust olis esitetty. Tai mittään pahottelui. Ihan selvästäs mää oli suarastas ei toivottu-henkilö heitil.
 

Tääl sitä nyssit orpona orottelen, et kelpuuttaaks DNA mun. Keskiviikkon tulee se seittämän päivää kuluneeks siit ku kuittasin kirjekuoren postist. Älkä ihmetelkö, jos mun kännykkä mykistyy. Kirjotellaan sit.

.

.