Jos ette viime aikoina – tai koskaan – ole suunnitelleet omia hautajaisianne, niin lämpimästi suosittelen. Hautajaisten suunnittelu on paitsi luovaa ja mieltäylentävää puuhaa, myös fiksua ja kohteliasta niitä ihmisiä kohtaan, jotka suremaan (?) jäävät. He säästyvät monelta pähkäilyltä, epätietietoisuudelta ja ehkä erimielisyydeltäkin. Etenkin jos olet muistanut laittaa suunnitelmistasi myös mustaa valkoiselle. Näitä suunnitelmia on hyvä aina välillä päivittää.
 
Ihminen saa useimmiten eläessään päättää itse monista asioista. Mitä syö. Miten pukeutuu. Millaisia elokuvia katsoo. Kenen musiikkia kuuntelee. Minä ainakin haluan mahdollisimman pitkälle itse päättää myös millaiset peijaiset jälkeeni pidetään, vai pidetäänkö ollenkaan. Usein käy niin, että hautajaiset on hyvin ja huolella järjestetty, mutta niissä ei mikään seikka kerro itse vainajasta mitään. Siellä kun sitten istuu, mutustelee täytekakkua ja veisaa virttä numero 621 osastosta Kuolema ja iankaikkisuus, niin välillä oikein havahtuu miettimään, että kuka tässä taas onkaan hautaan saatettu. Jokainen sentään ansaitsisi ”oman näköisensä” hautajaiset. Vanha virsi Taalaimaan karjamajoilta on kaunis kuin mikä, mutta pitikö edesmennyt siitä?
 
Hautajaisten suunnittelu ei ole vakavaa puuhaa, eikä siihen tarvitse vartavasten ryhtyä. Se käy aivan mainiosti vaikkapa salaattiaineksia pilkkoessa. Tai kun sovittaa peilin edessä mahtuvatko kesäkuteet vielä ylle ja täytyykö uusi uimapuku hankkia. Tulevaisuuteen varautumista ne ovat kummatkin puuhat.
 
Oma suosikkini surumarssiksi on tällä hetkellä teema elokuvasta Snowman. Jos siihen vaan joku kanttori suostuu. Ja miksei suostuisi, soitetaanhan häissäkin Prinsessa Ruususen häämarssia, kovasti harras ja tunnustuksellinen kirkkomusiikki sekin.
 
Olen myös henkisesti varautunut ilmoittautumaan pikavauhtia, jos kansalaisopistoon tulee arkuntekokurssi. En halua krematorion uuniin missään hikisessä keinokuituhörhellyksessä! Puuta sen pitää olla. Mäntyä, tai ehkä sittenkin haapaa; se säilyy kauniin vaaleana vaikka kirstu joutuisi pitkäänkin odottelemaan. Kanteen voisi maalata pieniä sinisiä kukkia, osaisinkohan tehdä luhtalemmikkejä…
 
Että missäkö sitä arkkua säilyttäisin? Kotonani tietysti. Sinne voisi varastoida esimerkiksi säilyketölkkejä ja kuivamuonaa. Sellainen kotivara, niin kuin tiedätte. Toisaalta jos pitäisi sitä tyhjänä, voisi se toimia varavuoteena. Ehkä yövieraat eivät siihen mielellään majoittuisi, mutta itse voisi joskus ottaa päiväsydämellä tirsat. Ikään kuin harjoitusmielessä.        
 
.