Sää sanot sitä kaipaukseks,
ku sun miälestäs se on nätti sana.
Ja sää luulet,
et mää tykkään näteist sanoist,
ku mää olen runoilija ja romantikko.
Mut mun miälestäni se on helvetti.
 
Ykskän sininen auto
ei laita vilkkuu päälle meiän tiähaaras.
Kahvemuki tiskipöyräl on kuiva.
Chanson d’amour kyl soi mun päässäni,
mut ihan outo laulaja
toistaa ratta tatta taata kerta toises perrään.
 
Olenks mää vaan kuvitellu?
 
Mää juaksen vessaan. Rengas on ylhääl.
Sit kuistil. Ilmas tuaksuu pikkusikari ihan selvästäs.
Mää haen autotallist rautaharavan.
Mut micheliinit on jättäny mun pihalleni tummat jäljet,
eikä ne lähre vaikka mää kuin kraapin ja kraapin.
 
Sää sanot sitä kaipaukseks.
                  Mun miälestäni se on helvetti.
 
 
            Riitta Mikkola: Murrerunoilijan musteensininen blues, 2006
 
.