Tält se näyttää nyt, ku pian kuukaus on kulunu alotuksest. Varsinaises paahtees on yrtit ollee, ja mää joka ehto kastelukannun kans jelppaamas niitten elos pysymist. Jokkut tuntuu helteest tykkäävän; mäkimeirami ainaki kasvaa rehottaa valtavastas. Sitruunamelissaa mun tarttis raskita vähä leikellä, uutta tuareempaa versoo lykkää maasta. Ton viinisualaheinän siirtämist varjosempaan pihan pual olen harkinnu, sen lehret tuppaa ruskistumaan.
 
Noi merkilliset krontit, mikkä kasvaa sammaloituneis reikätiilis, on mun talven yli säilyneet basilikani. Toin ne ulos, ku en raskinnu kokonas heittää pois. Yks tiilen reikä on viäl tyhjänä. Sihen voisin laittaa vaikka jonkun kukkasen somistukseks. Lehtisalaatist on jo saatu ensmäiset maistiaiset. Yrteikin olen napsinu mausteeks.
 
 
Olen oikeen tyytyväinen itteeni, ku perkasin kevääl ruusuaidat. Vaikka en ymmärtäny niitten leikkaamisest mittään, ni kovin vaan oksasaksieni kans hääräsin. Nyt ne näyttää eres vähä silt, miltä pensasaidan kuuluu ja nuppuikin näyttää olevan paljon.
 
 
Tää kuiva kesäkukkamaa lipstikan takan sai tänäpän lopultas 35 millii vettä taivaalt. Nyt siäl voi joku ittääkki ja jos kessää piisaa, ni kerkii viäl kukkimaanki. Toivos eletään etten turhaan niskaani polttanu, ku kylvöt tein. Pistin sihen loput salaatin ja tillin siämenetki, ku tilaa jäi.
 
 
 
Unkarinsyreenin alla alottelevat päivänkakkarat kukintaas. Ne on ihan luannonvarasii ja vallannee ittelles siit penkin. Kevääl hiukka miätin, et revinks mää ne siit pois. Mut sit otinki vaan rikkaruahot siält joukost. Ihan nätti siit taitaa tulla. Et tämmösii pihauutisii.
 
.