Takin liepeeseen tarttui haaste Minttiksen sivulta jo muutama päivä sitten.
Siis viisi aistia ja mitä ne minulle merkitsevät:
 
HAJUAISTI
Omistan ilmiömäisen hajumuistin. Olin 39 vuotta sitten yhden kerran treffeillä erään kaverin kanssa. Istuimme illan hänen autossaan (Fiat 850) lähellä Nuortentupaa ja kuuntelimme musiikkia. Tunnistaisin milloin tahansa hänen partavetensä tuoksun, jos se jostakin nenääni leijailisi.
Puhumattakaan niistä jostain messuesitteistä, jotka sain omakseni isonveljen siivotessa kaappiaan noin viisikymmentä vuotta sitten. Ne olivat kiiltävää paperia ja niissä oli värikkäitä kuvia. En muista mitä kuvat esittivät. Mutta se tuoksu!
 
TUNTOAISTI
Oikeasti en ole ”ihoihminen” ollenkaan. Minun on vaikea koskettaa ja olla kosketettavana.
En halaile ihmisiä spontaanisti. Jos erehdyn hierojalle, haraan vastaan jokaisella lihaksellani ja olen jälkeenpäin kuin selkääni saanut. Väentungos inhottaa minua. Mutta silittelen kissaa ja sammalta. Nautin tuulesta iholla. Ja tunnistan kyllä rakastavan kosketuksen, myös ihoni muistaa sen kauan.
 
SE KUUDES
Intuitio. Kun vaan tietää, vaikka ei pitäisi.
 
 
NÄKÖ – JA KUULOAISTI
 
Elämälle kiitos,
sain siltä paljon.
Sain lyhtyä kaksi,
kun niillä katson,
erotan selvään
kirkkaan ja mustan,
korkean taivaan,
sen tähtisen pohjan,
läpi ihmisjoukon
miehen jonka tahdon.
 
Elämälle kiitos,
sain siltä paljon.
Sain siltä kuulon
leveän virran,
se imee öin ja päivin
liverryksen laulun,
jylyn, naputuksen,
haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet
joilla minua kutsut.
 
Elämälle kiitos,
sain siltä paljon.
sain siltä äänen
ja kirjaintan muodon.
Ne sanoiksi yhtyy
ja lausuu selvään
nimet äidin, veljen,
ja valon heittää
sille tielle,
jota yksin kuljet…
 
Violeta Parra
suom. Jaana Lappo
 
.