Kysyntä ja tarjonta ei taas oikeen kohrannee. Mää ku sain päähäsäni, et mää tartten keittiövaakan. Olen tähän asti pärjänny ilman, mut nyt en enää. Olen laiska juaksemaan missään kaupois, ni katoin netist. Siält ku on niin helppo tilata mitä vaan. Etenki ku perhees on vaan Aviomiähel pankkitunnukset; huuran ain sen maksamaan, ku olen tilaukseni tehny. Systeemi pelaa sillai hyvin.
 
Mut nyt sain huamata et mun käsitykseni keittiövaakast ei oikeen käyny yksiin noitten myyjien kans. ”Erittäin ohut elektroninen talousvaaka. Ruostumaton teräs. suuri LCD-näyttö. Punnitus gramman tarkkuudella. Automaattinen virrankatkaisu. Ympäristöystävällinen litiumparisto.”
 
Jaaha. Ja mää ku olin kuvitellu tämmöst: Ensin painava jalka. Sit asteikko ja siin metalliviisari, mikä värähtää. Päällä pyäree kuppi. Ei mittään patterei tarvi. Jalan väri miälelläs vanha vihree tai antiikin sininen.
 
En sunkaan mää ny haluu keittiööni mittään ohkast teräsläpyskää litiumparistol? Mää googletin uurestas vähä tarkemmin: vanhanaikainen keittiövaaka. Huuto.netist löytys jottain iankaikkisen vanhoi ruastunei. Sit kuuskytluvun sormin säärettävii laatikkomallei. Emmää niitkä hualinu.
 
Eksysin sit Lundagårdin sivuil. Siäl oli Kuukauden kapine-kilpailu. Kuka parhaiten perustelee miks haluaa kapineen omakses, saa sen. Tiätystäs mää innostusin ja kirjotin oikeen riimit ja kaikki. Jos mää ny vaikka voittaisin. Yhtään en kyl tiärä mikä se kapine oli, mut siin oli niin kauniin sininen kahva! Eiks se ol hyvä syy?
 
Myähemmin löysin jo vaakanki vähä sinnepäin. Ymmärsin googlettaa: uusvanha keittiövaaka. Voiskohan ton maalata?
 
.