...niin eipä enää ole stressiä kelvollisen joulupuun löytymisestä ennen aattoa. Mitäpä sitä kuusia juuriltaan katkomaan, kun pihassa kasvaa valmiina. Tältä näytti työmaa eilen...

...kun sähkökaapelia kätkettiin tien alle. Tänä aamuna näytti keittiössä tältä:

Tässä vaiheessa pähkäilimme miten tiheään lampunkantoja ruuvataan tuohon kumiseen, vihreään johtoon, jota on kerässä 40 metriä. Teki jo mieli huutaa Partapappaa apuun. Päätimme käyttää kaikki hankitut 50 kantaa, joten niitä tuli 80 sentin välein. Zoomataan tuota tarvikekasaa vähän lähemmäs:

Tuo vihreä käärme oli melko hanakkaa menemään kieroon, joten sitä piti suoristella pitkin lattioita.

Tilanne oli aika arka, koska isäntä alkoi tässä vaiheessa olla sitä mieltä, että koko projektiin ryhtyminen oli ollut vikatikki. Hänellähän tärveltyisi tässä koko kallis päivä ja vielä rakkojakin tulisi käsiin. Töitä olisi rästissä vaikka miten ja kettumetsällekin olisi tänään päässyt! Yritin siinä huushollata astumatta mustien mollukoiden päälle. Ruokaa piti saada, etteivät verensokerit nyt enää päässeet laskemaan. Siitä olisi jo tullut joku räjähdys puolin tai toisin.

             

Ulkosalle siirryttäessä alkoi jo hämärtää ja taivas roiski räntää. Varsinaisesta asennuksesta ei ole kuvia, koska molemmilla oli kädet täynnä johtoja, taskulamppuja, kaivurin sompaimia, kottikärryjä (joilla johtokela kulki ympäri kuusta), tikapuita, teleskooppivartista oksasahaa (jolla nosteltiin johtoa) ja lamppuja joita kierrettiin kiinni työn edistyessä.

Kun valot oli sytytetty korjailimme aukkopaikkoja ja kiristimme vieläkin vähän tiukempaan polttimot, jotka eivät olleet syttyneet.

Vielä hienommalta näytti myöhemmin, kun tikkaat ja kaivuri oli viety pois ja maahan satoi hiukan lunta. Piti oikein käydä kauempaa tieltä ihailemassa!

.