images%5B6%5D-normal.jpg

Kuvan pukki ei mitenkään liity tapaukseen.

 

”Olipa hienoa lukea maanantain lehdestä, että pukki jakaa pipareita torilla ja karkkien heitto on poistettu. Koska emme osanneet kertoa lapsille etukäteen, muuttui hyvän mielen tapahtuma pahan mielen tapahtumaksi. Itku tuloksena.”

Näin vuodatti nimimerkki Suunnittelu ja tiedotus paremmaksi tänään paikallislehden tekstaripalstalla. Kyllä herätti minussa monenmoisia kysymyksiä tämä.

Pitäisikö lapsille tiedottaa etukäteen heitteleekö pukki karkkeja vai ei? Miksi pukin yleensä pitäisi heittää karkkeja, eikö se ole penkkareiden ohjelmanumero? Jos näille pilteille tulee noin herkästi paha mieli, olisiko vanhemmilta viisaampaa jos eivät raahaisi heitä lainkaan torille itkemään? Voisivatko vanhemmat itse ostaa karkit ja viskoa niitä vaikka pitkin olohuonettaan? Olisiko hyvä kertoa lapsille etukäteen myös se, että pukki voi tuoda risujakin, jos liikaa risaa? Kannattaisiko hylätä koko typerä joulupukkipelleily ja kertoa lapsille rehellisesti, että kyseessä on vain leikki, sellainen pieni joulusatu kuten tarina Jeesus-lapsestakin on? Mahtaisiko olla mahdollista kasvattaa lapset niin, että he paremmin kestäisivät pettymyksiä? (Saattaahan olla, että jo heidän elinaikanaan tämä maailma muuttuu paljon ankarammaksi mitä se on nyt ja elintasoa joudutaan laskemaan, eikä edes pipareita riitä kaikille.) Vai oliko tässä lainkaan kysymys lasten ongelmasta? Eivätkö vanhemmat siedä sitä, että heidän lapsensa näin petetään? Piparia meidän lapsillemme? Ei ikinä!