Eritoten minua ärsyttävät ne ihmiset, jotka yrittävät suunnitella elämääni puolestani. Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä tarkalleen, mikä minulle olisi hyväksi. He kirjoittavat minulle valmiiksi rooleja, joihin haluavat minun kiltisti sujahtavan. Jos heille itselleen olisi eduksi, että käyttäydyn tietyllä tavalla, he tekevät melkein mitä tahansa saadakseen minut todella käyttäytymään niin! Usein he projisioivat omat tarpeensa. Luulevat minun kaipaavan jotain, mitä itse ovat ilman.
 
He osaavat näyttää todella pettyneiltä sanoessaan: ” Voi kun minä vallan olin ajatellut, että sinä…” Saahan sitä toki ajatella. Mutta saattaa olla, että itselläni on aivan eri suunnitelmat. Sovitut asiat ovat juttu erikseen, niistä pidetään kiinni. Suunnitelmista, jotka joku muu on tehnyt puolestani, minä viis veisaan.
 
Nämä ihmiset, jotka pyrkivät elämään toisten elämää, ovat enneagrammijärjestelmässä kai usein persoonallisuustyyppiä kakkoset, joita myös auttajiksi ja uhrautujiksi nimitetään. He auttavat muita ihmisiä niin vimmaisesti, etteivät useinkaan tule kysyneeksi kaivataanko heidän apuaan. Heidän tunnuslauseensahan on ”He tuskin olisivat selvinneet ilman minua”. Tämän korvaamattomuutensa nojalla he myös uskovat saavansa itselleen sen mitä haluavat. Vaan eivätpä saa. Ainakin minä pidän siitä omalta osaltani huolen.
 
 
Ps. Jos kiinnostuitte enneagrammista, lukekaa vaikka Leila ja Olli Valtosen kirja Yhdeksänkulmainen peili. Tunnistin itseni neloseksi heti ensi lukemalta, joskus kauan sitten.
 
.