Kyl kannattaa olla syksyihminen. Täsä viime aikoinkin olen saanu jatkuvastas kuulla, ettei mittään kessää sit tänä vuan tullukka. Kylmää oli ja jatkuvastas vaan sato. Jos ei ihan satanukka, ni pilves oli kumminki. Hellepäivii ei ollu vissiin ku vaivaset kaks (hyvin riitti mul, kiitti vaan). Koko suvi meni sitä oikkiaa suvee orotelles. Kesäihmiset veti villasukkii jalkaasas ja lohrutti toinen toisiis, et varrotaan vaan, kyl se siält viäl tullee, elokuus viimeistäs. No tuliks se? Em mää tiärä, ku en niin tarkkaan seurannu.
 
Mut entäs mei syksyihmiset. Mei saaraan ain mitä toivotaanki. Sattaa ja myrskyy. Lehret varisee puist. Halla viä kukkaset. Kurkiaurat lähtee. Kura roiskuu. Öisin on pimjä. Ehtosin ja aamusin on pimjä. Jos hyvin sattuu, ni on pimjä päivälläki. Vähintäs on sumet, niin ettei naapurii näy. Vaik lokakuus viäl aurinko porottais, ni kyl ainaki marraskuus jo helpottaa. Yhrelkä vuarel en ol kuullu sanottavan, ettei mittään kunnon syksyy sit taas tullukka. Ain se on tullu. Syksy ei kavereitas petä!
 
 
Siänet nyt.
 
.