Innokkaana, mutta itseeni pettyneenä ajelin aamusella kohti Hämeenlinnaa. Nuoruudestani muistan sanonnan: ”Mitäs meit tääl nurkis kekkaloittaan, mennään Hämmeenlinnaan.” Kukaan muu ei muista? Eikä ole ihmekään, mistä lie alkunsa saanut.
 
Pettymyksen aiheutti se, etten ollut tehnyt ennakkotehtävääni. Toki olin jossain vaiheessa kirjannut ylös hataria katkelmia biisiin, jonka työnimenä oli ”En enää koskaan syö kuivaa varrasleipää”, mutta ei siitä laulua tullutkaan. Mutta tulee vielä, sen lupaan. Laulu ei kerro minusta, koska syön kuivaa varrasleipää harva se päivä. Lukijoiden on siis jo syytä uskoa, että kaikki runotkaan eivät ole kirjoittajiensa omaelämäkertaa, joskin  niin usein kuvitellaan.
 
Vaikka tietenkin ne vähän ovat.
 
Jotta en olisi mennyt kurssipäivään aivan tyhjin taskuin, otin eilen illalla koneelta muistitikulleni tosi, tosi vanhan tekstin kokeillakseni vieläkö se workkii (niin kuin Heikki sanoo). Se tuli käsittelyvuoroon iltapäivän viimeisinä tunteina, jolloin olemme yleensä jo väsyneitä ja hiukan hervottomia. Kun tekstissä tuli vastaan kohta ”jostain kaukaa äänes kuulen, linja hiukan rahisee”, herätti se hilpeyttä. Nyt viimeistään kävi ilmi miten vanhaa kamaa heille tarjoilin. Mikä ihmeen linja? Kenttäkö oli huono?
 
Minäkin opin uuden termin. Eräässä biisissä asiat olivat sotki. Ihan uusi sana näin käytettynä. Siis minulle uusi, kyllä tätä kuulemma käytetään.
 
Kotimatkalla tuli sadekuuro vastaan ja kymppitien urat täyttyivät vedellä. Poikkesin pienelle rekkamiesten suosimalle taukopaikalle. Otin kaakaon ja lihapiirakan jauhelihapihvillä, paistetulla munalla ja kaikin lisukkein. Melkein paloi kitalaki, mutta kyllä maistui!
 
Isäntä kotiutui samaan aikaan neljän tunnin metsäretkeltä mukanaan suuri muovikassillinen sieniä. Kantarellit (luulin kauan, että ne ovat kanttarelleja) kyllä tunnistin, mutta nuo toiset? Orakkaita, minua valistettiin. Löytäjä paistoi niitä suuren pannullisen nälkäänsä ja on vielä tolpillaan. Taisi olla oikea lajimääritys. Meillä oli melkoinen perkaus-, esikäsittely- ja pakastusurakka. Koko keittiö oli sotki.