”Huamen voi olla kuallu.”
 
Se on muuten totta. Allekirjoitan tämän neljännen mottomme itsekin ihan henkilökohtaisesti. Eikä lause ole lainkaan niin synkkä kuin ensilukemalla saattaa tuntua. Se on päinvastoin hyvin lohdullinen; saattaa olla etteivät tämän päivän murheet huomenna enää paina harteita.
 
Tämä motto kannattaa muistaa myös silloin, jos säästää vaatekaapissaan kaunista mekkoa jotain muka ”parempaa” tilaisuutta varten. Parempi päivä on juuri nyt, koska ei niitä niin paljon ole. Huomisesta ei tiedä ja menee perikunnalle koko mekko!
 
Mottohenkilömme uskoo lujasti lottovoittoon. Joka kerta! Elämää ei suuremmin kannata suunnitella ennen lottoarvontaa, koska kaikki kuitenkin menee uusiksi. Vasta lauantai-illan jälkeen tietää oikean suunnan. Tai sitten seuraavan lauantai-illan… (oikein harmittaa olla tällainen pessimisti ja epäuskoinen ihminen, edes lottoriviä en viitsi laittaa vetämään).
 
Monilla meillä on keittiön pöydällä joku kulho tai skooli täynnänsä naposteltavaa, niin myös tällä henkilöllä. Mutta yllätysyllätys, siinä ei olekaan karkkeja eikä pähkinäsekoitusta vaan pillereitä! Sekaisin kaikenvärisiä pillereitä. Siitä voi ottaa tarpeen mukaan. Ensimmäisellä kerralla tarjoilun huomattuani en edes rohjennut kysyä, mitä ne ovat. Nyt olen saanut selvityksen: Kalaöljykapseleita, D-vitamiinia, magnesiumia, gefilusta ja kesällä kuulemma myös kuolleita kärpäsiä. Jos aiotte noudattaa esimerkkiä, niin sen verran tiedoksi, että D-vitamiineja ei kuulemma kannata laittaa kulhoon; ne imevät ilmasta kosteutta ja muuttuvat tahmaiseksi mössöksi, jota pitää syödä lusikalla. Ihana tämä mottoihminen! 

 

.