”On ehtoo hämäräinen, ja saunat sauhuaa…”
 
-         Seisos nyt siin putken päällä, ettei se nouse ylös ku mää lapioitten sihen santaa.
-         Älä sit heitä mun saappaisiin.
-         Pirä se putki siin ojan keskel, kato ny sun on se ihan toises reunas.
-         Mitä sen sit niin välii on.
-         Nys sää vyärytät!
-         Mitä teen?
-         Vyärytät maata siält penkalt alas.
-         Eiks tää kumminkiin täytetä?
-         Juu mut ei sitä sinne putken alle saa mennä, sen täytyy pyssyy suaras.
-         Jaa. Nyt sää heitit mun saappaaseen! Mun miälest tää on notkol täst kohtaa.
-         Mikä?
-         Tää putki. Taas sää muuten heitit mun saappaaseen.
-         No hyvänen aika, pistä santaa sinne putken alle! On se kumma et vaik on näinki yksinkertanen homma ku salaojitus, ni sää es ymmärrä siit mittään.
-         Mää tiärän vaik kuin monta hommaa, mist sää es ymmärrä yhtään mittään! En viitti ny luetella. Paskamainen muuten kävellä santaa saappais.
 
 
 
 Muutaman metrin jälkeen mää alotan uuren keskustelun. Parempi vaihtaa aihet.
 
-         Täst vois tehrä aika hyvän blogikirjotuksen täst meitin hommast.
-         Hö.
-         Vois verrata vaikka sihen, mitä muut ihmiset tekkee tällai lauantaiehtool pual yhreksän aika. Ne on varmaan saunas ja jua kaljaa ja…
-         Muu ei kiinnosta yhtään hiukkaa muitten ihmisten tekemiset. Tehkööt mun pualestani ihan mitä hyväs.
-         Jaa.
-         Ihmiset on sit merkillissii, ku ne ain ajattellee, mitä muut tekkee. Mitä sil on välii?
-         Mut vaik ei vertaiska sihen mitä muut tekkee, ni vois verrata sihen mitä itte haluis täl hetkel tehrä.
-         Mää teen täl hetkel juur sitä, mitä mää haluunki täl hetkel tehrä!
-         Ai. Sää olet aika kärttynen sihen nähren, et saat tehrä ihan miäleistäs. Ajatteles, jos joutuisit jottain vastentahtost tekemään.
 
 

Ei eres yksinäinen ruislintu narahra.