Tästäkin piti tulla koko kesän kukkiva kellokukka, joka ryöppyäisi iloisesti yli saappaanlaitojen ja aukoisi violetinsinisiä kellojaan toinen toisensa perästä. Mutta tulikin vaan viherkasvi. Aika pieni ja vaatimaton sellainen. Toki se oli täynnä kukkia, kun sen kaupasta kotiin kiikutin, mutta yhtään uutta nuppua ei tainnut suostua täällä aukaisemaan. Nopeasti kuihtuivat entisetkin.
 
Merkillinen kukkapurkkiko? Ostin nämä keramiikkasaappaat kerran torilta, kun miellyin niihin ensisilmäyksellä. Ystäväni Tessi tosin sanoi, että se on typerin ja rumin kukkamaljakko mitä hän ikinä on nähnyt. Kumisaappaat! 
 
Minä kai näin asiassa jonkinlaista symboliikkaa, koska olin juuri saanut heittää pois kaikki kumisaappaani, jotka olivat olleet hikiset ja rasittavat työjalkineeni 27 vuotta. Nyt saappaat saisivat vaan kukkia portaan pielessä. Maljakossa oli luonnonkukkia sesongin mukaan, kunnes sitten pidin sitä ulkona syksyllä liian myöhään, se jäätyi maahan kiinni ja nostettaessa hajosi.
 
Nyt keväällä otin palaset kaapista ja tutkin mitä voisin tehdä. Suoritin liimauksen, mutta vedenpitävää maljakosta ei enää tullut. Nythän se olisi kukkapurkki! Täytin kukkamullalla ja tein toivorikkaana tämän istutuksen. Onhan se vielä hengissä. Lorauttelen sillekin vähän vettä, kun krassiani kastelen. Lannoitettakin annan. Ties vaikka se vielä elpyisi.
 

.