Ajettavasta ruohonleikkurista on tyhjänä tankki, takakumi ja todennäköisesti akkukin, en kyllä kokeillut. Otin kuntoilun kannalta tämän tosiseikan ja lykkelin pikkuleikkurilla noin kolmanneksen  kolmanneshehtaarista. Olipa selvästi ilmaistu.
 
Työstä se kävi. Sen kyllä huomasin, että tällä välineellä ei viimekesäinen pyhäkoululaulu enää riittänyt vauhdittajaksi. Siis se ”mun oli nälkä ja jano…”, vaikka nekin kyllä tulivat ihan konkreettisesti kuvaan illan aikana. Turvauduin sen sijaan Kukkosen Jorman lyriikoihin ja säveliin:
 
Kun minä synnyin maailmaan,
niin kuivana kutitteli kieli.
Äitini tissit tyhjensin,
mut lisää teki mieli.
Kohta jo konttasin navetalle,
mielessä oli vain märkä.
Lehmien maidot imeskelin,
no yks taisi olla härkä.
 
Tämä toimikin oikein hyvin. Viimeisen säkeistön lopusta tein oikein niinsanotun voimakertsin ja hoilasin sitä enemmänkin kuin kolmeen kertaan:
 
Kun multa kerran maalliset jää,
niin muistakaa mua diivaa:
hautamonttuuni sokerivettä
ja kolme kiloa hiivaa!
 
Siinä saivat turpiinsa niin ruohot kuin voikukkasetkin, kun oikein olin voimani tunnossa. Tosin kolmannen tankillisen lopulla huomasin laulavani ”hän makas sairasvuoteellaan, mi oli lahja ruhtinaan”, vaikka viuluhan se lahja oli, eikä sairasvuode kai laisinkaan. Mutta sekoaa sitä vähemmästäkin rehkimisestä.
 
Urakasta selvittyäni tulin tupaan ihan vetelin polvin ja valmistin sen iltapalan:
 
 
 
purkki maustamatonta rahkaa
noin ¼ litraa mustikoita (omasta pakasteesta sulatettuja)
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan
noin vajaa desilitra piapojauhoja
 
Kaikki ainekset sekoitetaan paksuksi pöperöksi. Tuosta tulee noin neljä säntillistä annosta, mutta niin nälkäisenä kuin minä olin ahmii kaiken helposti yksinäänkin. Tiedoksi muualle, että piapojauhot ovat talkkunajauhoja. Tiesittekin varmaan. Vai ettekö tienneet?

.