Jouluista, jotka olivat kymmeniä vuosia sitten, on jäänyt mieleen monia traditioita. Nyt kun meitä on taas muistuteltu siitä, että joulupaperit eivät sovellu paperinkeräykseen, mieleen on palautunut mitä lahjakääreille ennen tehtiin. Ensiksikin paketit avattiin siististi ja mahdolliset teipit raaputeltiin varovasti irti kynsillä, jos sellaiset omisti. Minä olin pureskellut omani. Parerit siliteltiin ja taiteltiin nätisti talteen pahvilaatikkoon, joka kiikutettiin vintille.

Ennen seuraavaa joulua, kun salaisia kääröjä alettiin taas kätkeä eteisen vaatekomeroon, tulivat paperit uusiokäyttöön. Mistään kierrätyksestä ei silloin muistaakseni puhuttu. Piti tarkkaan katsoa, ettei ollut väärää nimeä kirjoitettuna. Ikkunaliimapaperikin oli kätevää uudeksi nimilapuksi. Paperit olivat kuin rakkaita joulukoristeita, jotka otettiin esiin joulu toisensa perään. Kuviot näyttivät tutuilta ja omia suosikkeja kaiveltiin pinkasta. Nykyajan paperit tuppaavat repeilemään jo ensimmäistä kertaa käytettäessä. Ja viimeistään tässä vaiheessa...

Toki on myönnettävä, että vähän malttamattomasti nämä aukaisin. Tuhkis sen sijaan tunnusteli oman lahjansa ajan kanssa ja narullakin piti vähän leikkiä. Kangasnauhat tallensin, sen verran minussa sentään on vanhanajan ihmistä.

Vähänkös olen ollut kiltti!

Niin ja ne piparit. Tuli nekin koristeltua jouluksi.