Vähän arvoitukselta näyttää tämäkin kuva, mutta tähän on selitys. Olin siis päivän harjoittelemassa treenikirjoittamista (Natalie Goldberg). Eli munakello käyntiin, ajaksi esim. 10 minuuttia, eikä kynä saa hetkeksikään pysähtyä. Jo toisen harjoituksen jälkeen oikea käsivarteni irtisanoutui yhteistyöstä, se jännetulehdus nähkääs. No, minä jatkoin vasemmalla, se kun kuulemma tekee aivolohkoillekin hyvää. Siinä ajassa kun muut kirjoittivat puolitoista liuskaa tekstiä, minä sain hädintuskin väkerrettyä noin kuusi riviä. Varsinaista lyhytproosaa siis.

Goldberg on tehnyt treenikirjoittamiselle säännöt, joita on seitsemän. Se seitsemäs on oma suosikkini:  MENE YTIMIIN. Kohtaa pelottavat asiat. Niissä on energiaa. Muuten kiertelet ja kirjoitat abstraktia, mitäänsanomatonta tekstiä, koska välttelet totuutta. "Kirjoita kovaa ja kirkkaasti siitä mikä satuttaa", Hemingway sanoi. Hyödynnä pelottavaan sisältyvä voima. Saatat itkeä tai nauraa, mutta et kuole.

JESSS!

1246219781_img-d41d8cd98f00b204e9800998e