Kutsut ovat nyt edenneet kliimaksiinsa. Turhat leperrykset on kuunneltu, ja emäntä kutsuu koreaksi kattamaansa kahvipöytään. On aika rentoutua! Jos tapanasi on laskea jouleja, pisteitä tai kakkupalasten määrää, unohda ne nyt. Muista kuitenkin hotkimisesi lomassa osallistua keskusteluun. Huomioi ainakin emäntä kohteliain kyselyin. Ihan itsekö olet poiminut suppilovahverot tähän piiraaseen? Ooh. Marianne –murskaa, vai mitä täällä kääretortun täytteessä on? Aivan ihanaa. Mainitse myös ettet itse ikimaailmassa saisi näiden veroisia herkkuja aikaiseksi (niin kuin et muuten saisikaan toim. huom.)
 
Edettyäsi järjestyksessä suolaisesta äkkimakeimpaan, voit vaivihkaa ottaa vielä uudelleen sitä suolaista. Kun se vaan oli niin hyvää, eikä santsaustasi kukaan huomaa. Eivät (kai) huomanneet sitäkään, kun hautasit tyhjän tilauskuponkisi sohvaan plyyshityynyjen alle.
 
 
Jk. Kuvaa piirtäessäni totesin SEN taas tapahtuneen. Saaliinhimoinen kirjoituspöytäni on jälleen vaatinut uhrinsa. Olen omistanut kaksi pinkkiä huomiotussia. Toinen on nyt kadonnut. Turha kai mainitakaan, että se oli se makeamman värinen pinkki.
 
.