Kelpas mun siin naureskella aamul blogei lukiessani. Partapappalt oli pöllitty auto ja Eila oli karottanu fillaris. Hiukka epäilytti, et ei kai vaan siideril ollu osuut asjaan, no ei kai sit. Emmää ollenkaan arvannu kuin mul ittelleni ihan kohta kävis: mult varastettais Altain huiput! Just juu, ne mitkä eessä silmäin siintelee.
 
Toppasin arkiryysyt niskaani ja lährin talonmiähen hommiini. Nyt ku lunta ei ol satanu, niihin kuuluu lähinnä hakkeen lappaaminen lämpökeskuksen siiloon, tarvittaes tuhkan poisto ja lintuin ja oravain ruakinta. Heti ku ovest pääsin ulos, mää näin taireteoksen:
Kuivurin katol oli yällä tullu ohkaselttaas lunta ja sitä oli siält paikoin viäriny alas. Kattoon oli muarostunu uskomaton kuva. Siin oli selvästäs jyrkät lumihuippuset vuaret ja yks kumpupilviki seilaili siäl huipuis.
 
Hetken harkittin kääntyy takas ja mennä hakemaan kameran. Tost ku sopivastas rajais, niin ettei katon ympäristöö näkyis, sais hianon kuva-arvotuksen. Sitä ei helpostas kuivurin katoks tunnistais. Ajattelin sit kumminki tehrä hommani ensin, ei se kuvio siält ny niin äkkiin häipyis, ku ei aurinkoka viäl lämmittäny.
 
Välittömäst pannuhuaneest päästyäni, vilkasin vuaristomaisemaa. Joopa. Muavipäällysteist profiilipeltii, väri umbra. Tiatooka mistään lumihuipuist! Siin oli sit se irea. Senverran muu harmitti, et pistin vahinkon kiärtämään. Menin googlen kuvahakuun ja ryästin siält tän kuvan Altai-vuaristost. Saa kelvata täl kertaa, ku parempi viätiin.
 
.