…kun jaksaa jotain ihmetellä. Niin kuin nyt esimerkiksi minä aina näitä iskelmien sanoituksia. Tänään olen miettinyt mitä se tarkoittaa kun ”isä lähtee äidin luota hiljaa hiipuen”. Siinä Juha Tapion laulussa Suurenmoinen elämä. Kun täältä maailmasta kuollaan pois, lähdetään usein hiljaa hiipuen, mutta että isä äidin luota? Monet isät taas lähtevät äitien luota – syystä tai toisesta- hiljaa hiipien, mutta se on taas ihan toinen juttu.

 
Vai onko tässä kyseessä joku on-off-suhde, jossa kitkutellaan edestakaisin, eikä osata pistää kerralla poikki? Että suhde sitten pikkuhiljaa hiipuu, kun ei paremmaksikaan muutu. Tiedä häntä.
 
Eihän se nyt muuten mitenkään ansioton lyriikka ole, siinä on vahva chorus, jota voisi moni lauluntekijä kadehtia:
 
Suurenmoinen elämä
kyyneleinä , helminä
Suurenmoinen elämä
Virta tuima viettävä….
 
Puhumattakaan viimeisestä säkeestä:
 
Vanhapoika naapurin käy tietä mietteissään
Se tuntee peukaloissaan huomispäivän sään
 
Mutta tämä isän hiljainen hiipuminen minua kiusaa. Laulun heikoin lenkki ilman muuta.

Talvi on nyt tänne hiljaa hiipimässä, älkää te lukijat hiipuko minnekään!

 

.