Miksi jouluna pitää tuoda kuusi sisälle? Juuri kun on huusholli puhtaaksi kuurattu ja matot lumihangessa pöllytetty. Sitten raahataan sisään joulupuu, joka jo tuotaessa varistaa neulasiaan ainakin kaikkiin eteisessä oleviin jalkineisiin ja siihen olohuoneen vaivalla tampatulle villamatolle.
 
Kuusen mukana saapuu kymmenien tuhansien ötökkä- ja hämähäkkilauma puhumattakaan homeitiöistä ja hengenvaarallisista allergeeneista. Kuusiparka luulee kesän koittaneen ja alkaa lykätä vauhdilla vaaleanvihreitä vuosikasvaimia. Nuutinpäivänä, kun ne ovat jo kolmesenttisiä, paiskataan kuusi julmasti ulos pakkaseen. Eikö tämä ole puuttumista luonnon ekosysteemeihin?
 
Joulukuusiperinteen on kuulemani mukaan tuonut Suomeen paroni, jonka nimessä on paljon koota, ceetä, weetä ja öötäkin. Meillä oli aikoinaan senniminen asiakas, enkä koskaan oppinut kirjoittamaan hänen sukunimeään myynti-ilmoituksiin lunttaamatta. Hänen salinsa seinältä katseli kunnioitettava rivi suvun esi-isiä, ja minä mulkoilin takaisin: Kuka teistä oli se ryökäle, joka tämän hullutuksen aiheutti? Olisit antanut saksalaisten pitää perinteensä omanaan. Kellisimme täällä vaikka oljilla.
 
Olen luullut, etten koskaan sanoisi tätä, mutta nyt sanon: Saattaa olla, että minä jo lähivuosina hankin muovikuusen. Nyt se on sanottu. Sellaisen, joka joulun jälkeen pistää oksansa sievästi suppuun ja varastoituu vintille. Löytyäkseen sieltä taas kun - jos Jumala suo - vietämme seuraavaa armorikasta syntymäjuhlaa. Eikä yhtään tarvitse kinata kenenkään kanssa siitä, onko tämä nyt se oikea yksilö joulumme juhlakaluksi. Tämä on Se joulukuusi ja sillä siisti. Ei perheriitaa. Ei roskaa. Ei kykkimistä kastelukannun kanssa alaoksien alla neulasia päässä. Helppo, huoleton joulu!
 

 Kuusi hakematta. Metri lunta.

 

.