Joku Niirasen Janne Savon Sanomissa kertoi meille tänään suuren uutisen: Vastoin yleistä luuloa lumi ei haihdukaan keväällä ilmaan, vaan sulaa. Kenellä tämä yleinen luulo on mahtanut olla, Jannella itsellään ehkä? Niin, että lumi sataisi talvella taivaalta maahan ja keväällä haihtuisi sinne takaisin. Sepä olisi somaa.
 
Siihen aikaan kun tämä maailma vielä oli puutteellisesti ojitettu, oli keväisin ”isonvedenaika”. Lumen sulaminen havainnollistui paremmin, kun pelto-ojatkin tulvivat metrien levyisinä. Sen lisäksi, että niissä uitettiin kaarnaveneitä, pykättiin tietenkin myös huteria lauttoja, joiden varassa – usein huonolla menestyksellä – yritettiiin seilata. Siinä kyllä ymmärsi, ettei lumi mihinkään ollut haihtunut. Eikö sitä enää tajuta?
 
Onhan näitä väärikäsityksiä lumesta muitakin:
 
Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. – Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin!
 
                              Tove Jansson: Taikatalvi