Ensin minä teen netissä tilauksen. Pitäähän alennusmyynti hyödyntää. Ja koska vahvoja, mustia sukkahousuja naisihminen tarvitsee aina, tilaan yhdet sellaisetkin. Tosiasiassa kahdetkin, toiset väriä mulperi.
 
Saan sähköpostiini tilausvahvistuksen. Kaikki tilaamani tuotteet ovat juuri kuten pitääkin.
Odottelen siis rauhassa muutaman päivän. Tekstiviesti ilmoittaa milloin voin noutaa pakettini postista. En kuitenkaan kiirehdi, koska nämä tiedotteet eivät milloinkaan pidä kutiaan. Toimin vasta, kun postista tulee ihan paperinen saapumisilmoitus.
 
Avaan nyssäkän toivorikkaana. Kaivelen sieltä odottamani ostokset yksi kerrallaan. On tabletit keittiön pöydälle. On kuviollinen trikoopaita. On mulperinväriset sukkahousut. On raidalliset polvisukat. Raidalliset polvisukat? Ei ole mustia sukkahousuja. Polvisukissa on tarra, jossa lukee mikrostrumpbyxa-svart.
 
Lähetän sähköpostin, jonka aihe on Pieni reklamaatio. Kuvailen tapahtuneen lyhyesti. Kerron, etten aio nähdä vaivaa palauttaakseni polvisukat. Jos häviän kaupassa, niin häviän. Mainitsen myös, että olen aiemminkin kokenut saman ja että toivoisin kovasti saavani sitä mitä tilaan. Olenhan sentään Gudrun Sjödenin uskollinen ja pitkäaikainen asiakas.
 
Vastauksessa on huomattavissa ärsyyntynyt ja ikävä sävy. On kuulemma ihan ymmärrettävää, että erehdyksiä sattuu ja tarrat eksyvät vääriin tuotteisiin. (Miten niin eksyvät? Itsekö ne tarrat siellä paikkojaan hakevat?) Tavarat kootaan varastosta tarrojen perusteella. Jos olen tilannut mustat sukkahousut minulle poimitaan tuote, jossa lukee niin, vaikka se sitten olisikin polvisukkapari. Minulle huomautetaan, että väärät tuotteet pitäisi pääsääntöisesti palauttaa ja että hallussani on nyt tuote, jota ei ole laskussani. Tämä sekoittaa heidän varastokirjanpitonsa. Tunnen itseni lähes rikolliseksi. Jos heidän firmansa nyt kaatuu, syy on varmaan polvisukissa, jotka olen luvatta ominut!
 
Yritän vastata puolestani rohkaisevasti. Kerron uskovani, että he siellä jossakin pystyvät asian selvittämään, koska ovat sen alun perin sekoittaneetkin. Tsemppiä vaan sinne kovasti. Paljastan myös, että olen poistanut jo polvisukista kaikki laput, kokeillut niitä jalkaani ja heittänyt ne komeroon sukkakoriini. Sopimatonta kai olisi niitä enää palauttaa. Ihan omikseni ne jo tunnen.
 
Nyt he tuohtuneina kirjoittavat, etteivät todellakaan voisi ottaa vastaan sukkia, jos olen ne jo ottanut käyttöön! Mutta jos VÄLTTÄMÄTTÄ haluan pitää sukat ominani, minun olisi viipymättä ilmoitettava siitä heille. Heidän täytyisi saada tietää myös sukkien koko, koska muuten he eivät voi korjata oikean sukkakoon saldoa.
 
Hetken jo harkitsen pientä ilkeyttä. Jos tälle linjalle on lähdetty, niin katsotaan kuka tässä suunsoitossa voittaa. Voisin sanoa, etten todellakaan ole ottanut sukkia tahallisesti käyttööni, mutta luulin niitä mustiksi sukkahousuiksi ja huomasin vasta jalkaan vetäessäni, että ulottuivat hädintuskin polviin ja olivat violetin ja pinkin raidalliset!
 
Mutta vastaankin että Ok. Ok on käyttökelpoinen sujuva vastaus nykyaikana, kun kommunikoidaan lyhyesti tekstaillen ja sähköpostaillen. Joten Ok. Ok, sain väärät sukat. Ok, otin ne käyttöön. Ok, olette tosi pettyneitä. Ok, olen pahoillani. Ok, lähetän ihan kaikki takaisin. Ok, älkää nyt itkekö. Ok, olette tomppeleita.
 
Oikeasti kerroin ihan kiltisti sukkien olevan kokoa L/XL. Heidän sukkansahan ovat niin jumalattoman pieniä, että minunkin – jalka kokoa 36 – pitää ottaa vähintään kokoa L saadakseni kiskottua sukat kinttuihini.
 
He kiittävät minua tiedosta ja lupaavat ottaa minuun pikaisesti uudelleen yhteyttä asian tiimoilta. Polvisukkieni (jos nyt uskallan niitä omikseni kutsua) lopullinen kohtalo on mitä ilmeisimmin vielä sinetöimättä. Odotan tulevaa pelonsekaisella uteliaisuudella. Tässä ollaan nyt suurten kysymysten äärellä ja myrskynsilmässä.

.