Runoraati ruotii huomenna mm. tämän runon:

 

 

Koira viljelee sipulia saavissa,

räsyjä roikkuu tuohivirsun

varresta, Silakkaparvi lähestyy

taivaanrantaa – Tähystä, kapoinen kuu, kaukaisuus

muistuttaa harakan rintaa, sitä joka ymmärtää

loskakeliä ja lapsia

jotka nauravat – kuten minä, kuten se joka on minä.

 

Se mikä on valkeaa kasvoissa, sieltä tulee

nauru, sen tajuaa.

Tartu kuokkaan, tee

maahan vako. monta pitkää. Minä kuulen

tuolla sisällä suhisee, ennen kuin kuulee muita

ääniä. Antaa kesän muutaman tulla, ruohon itää kaikkialla.

Ylhäällä kumpareella, kyllä, minä näen sinut nyt. Korvat,

silmät, hännän iloisen verson, kuin jotain joka juuri

alkaa kasvaa. Istutko sinä siinä

sisällä, vai sinäkö olet se. Joka täyttää rinnan.

Se joka houkuttaa lämmön esiin

ja parantaa väärän ja nurjan. Istutko sinä siinä, kyllä vain,

nyt minä näen sinut, nuoletko kasvojani,

henkeni pienen kasvoja jotka eivät saa

tulla koviksi,

eivät saa kovettua.

 

 

Siis tällä rivityksellä ja tuo yksi pieni alkukirjainkin tuolla.

Tulkaa apuun kaikki, jotka olette lähitienoolla!