Kitkin yhtenä iltana viime viikolla kesäkukkamaani. Aloitin yläreunasta. Kesämalvikkeja löytyi harvakseltaan. Ne itävät kokemukseni mukaan aina huonosti. Tai sitten niitä syö joku. Koska tilaa oli, säästin myös muutamia kurkkuyrttejä ja revonhäntiä; niiden siemeniä on maassa vanhastaan ja niitä aina ilmaantuu. Revonhännät tosin olivat vielä hyvin pieniä, ehtivätköhän kukkaan asti?
 
Silkkikukat olivat näköjään itäneet kaikki. Riveissä oli ahdasta, mutta en koskaan raaski harventaa mitään, minkä olen saanut kasvamaan. Tiedän, että ne osaavat levitä rivien väleihin pitkin maata. Nyt voin odottaa kukkaloistoa lempikukistani.
 
Seuraavana piti olla kaksi riviä ruiskaunokkeja ja vielä toiset kaksi riviä punapellavaa. Minulle tuli ihan vilukissimäinen olo. Vilukissille aina tapahtuu. Nyt näytti siltä, että minullekin oli tapahtunut sinä kuumana päivänä, jolloin jyrsin, harasin, keräsin juolavehnän juuria ja lopulta kylvin. Oli vain kaksi riviä, joissa oli sekaisin ruiskaunokkeja ja jotain toisia, jotka ainakin kuvittelen punapellavaksi.
 
Muistin miten minua kylväessäni ärsytti punapellavapussin päällä ollut ohje: Sopii hyvin yhteen ruiskaunokin kanssa. Minuahan ei tarvitse siemenkauppiaiden neuvoa! Tiedän kyllä itse tasan tarkkaan mitkä kukat sopivat yhteen ja mitkä eivät. Raivostuttavaa, että kaiken pitää olla niin idioottivarmaa, ihan kuin ihmiset eivät hoksaisi ja osaisi yhtään mitään. Ja siinä kiukutellessani sitten olin kylvänyt ruiskaunokit ja punapellavat samaan vakoon! Vaikka luulin tehneeni ensin kaksi vakoa kaunokeille, kylväneeni ja peittäneeni ne hellästi mullalla. Sitten kaksi uutta vakoa pellavalle…
 
Välillä siirryin perkaamaan salaatti- ja tillirivejä, jotka olin kylvänyt toiseen suuntaan penkin alareunaan. Jos ne kadonneet vaot vaikka ilmestyisivät sieltä jostain rikkaruohojen seasta. Salaattia onkin nyt yllinkyllin, yrttimaassa alkaakin olla jo ylisuurta, mutta tästä tulee uutta satoa. Ja tilliähän ei koskaan ole liikaa, pakastettua silppua kuluu talvella rajattomasti.
 
Vaan eivät ilmestyneet kaunokkirivit, eivätkä pellavarivit. Oli vain sekasotkurivejä. Höh. Nyt se sitten nähdään, miten hyvin sopivatkaan yhteen. Kesä on ollut myöhäiselle kukkamaalleni ihanteellinen. Lämpöä on ainakin riittänyt ja taustalla oleva sokkeli hohkaa sitä vielä öisinkin. Kastelusta ovat huolehtineet ukkoskuurot. Maa on pehmeää ja muhevaa.
 
Täksi yöksi on luvattu vaarallisen voimakkaita sateita. Tekisi mieli jotenkin suojella. Valvoa, niin kuin se jotain auttaisi. Kirjoittaa pitkästä aikaa vaikka runo. 

.