Jos pyytää Aviomiestä tuomaan kaupungista kameraan uudet akut, saa myös laturin. Se oli ihan ennustettavissa, vaikka sitä ei aina muista. Laturihan oli niin halpa, ja sisälsi myös akut, ettei pelkkiä akkuja mitenkään kannattanut ostaa. Samalla tuli varmistetuksi se, ettei elektroniikkaromu koskaan tule huushollista loppumaan.
 
Laturia seurasi noin puoli metriä pitkä käyttöohje, joka sisälsi enimmäkseen varoituksia kaikilla kielillä. Attenzione! Ne oli printattu hyttysenkakan kokoisin kirjaimin (ja näin kuivana kesänä hyttysenkakat ovat tosi pieniä!) 
 
”Laitetta ei ole tarkoitettu sellaisten henkilöiden (mukaan lukien lapset) käyttöön, joiden fyysiset, aistilliset tai älylliset kyvyt ovat rajoittuneet. Laitetta ei myöskään ole tarkoitettu henkilöille, joilla ei ole tarvittavaa kokemusta ja osaamista, ellei henkilön turvallisuudesta vastaava henkilö valvo laitteen käyttöä tai ole antanut tarvittavia ohjeita laitteen käyttöön.”
 
Otin kuitenkin riskin ja latasin akut. Laitoin ne kameraani ja kävin kuvaamassa kurjenkellot kuivurin luiskalla. Kurjenkelloja kuvatessaan kun voi hetkeksi päästä flow-tilaan, jossa unohtaa hikinorot ja ihottuman raivostuttavan kutinan. Näin kävikin. Sen verran säätiedotustakin, ettei täällä ole satanut pisaraakaan ja lämpötila on ollut reilusti kolmenkymmenen ”paremmalla” puolella. Näin freeseinä jaksavat kukat loistaa karulla kasvumaallaan, vaikka eivät ole saaneet niskaansa suihkun suihkua.
 
 
 
 
          (Kurjenkellothan eivät ole tämän värisiä! Kamerani mielestä ovat.)
 
.