Uusi kirkkoherra lähestyi seurakunnan luottamushenkilöitä kyselylomakkeella. Minullekin tuli oikein paperiversio, koska sähköpostiosoitettani ei muka ollut heidän tiedostoissaan. Niin moneen lippuseen ja lappuseen sen sentään muistan merkinneeni. Palautusaikaa ei ollut paljon, joten päätin täyttää lomakkeet ennen kuin ne työpöydälläni ”joutuisivat pois pintakerroksista” kuten entinen kunnanvaltuustomme puheenjohtaja asian ilmaisi.
 
Ei se niin helppo tehtävä ollutkaan. Otan esimerkiksi tämän: Miten lähellä seurakunnan lähimmän toimipisteen tulisi mielestäsi sijaita?
 
Kävelyetäisyydellä
Enintään 5 kilometrin päässä
Enintään 10 kilometrin päässä
Matkalla ei ole merkitystä
 
Mitä tähän olisi voinut vastata? Kävelyetäisyyden vaatimus tuntuisi aika kohtuuttomalta, ottaen huomioon, että seurakunnan etelärajalta pohjoisrajalle on noin 60 kilometriä. Toimipisteitä pitäisi olla melko tiheästi tai vaihtoehtoisesti kävelymatkat olisivat varsinaisia pyhiinvaelluksia! Viiden ja jopa kymmenenkin kilometrin etäisyyksiin pääseminen edellyttäisi uusien virastojen perustamista ja siihen tuskin tässä tilanteessa ryhdytään? Jäljelle jää vaihtoehto ettei matkalla ole merkitystä. Sekö minun olisi pitänyt ruksata?
 
Jo ennen seurakuntien yhdistymistä täällä maaseudulla on totuttu yli kymmenenkin kilometrin matkaan, olit sitten menossa kirkkoon, kauppaan tai postiin. Aika harvoilla seurakuntalaisilla oli kirkkoherranvirasto kävelymatkan päässä. Mutta jos matkalla ei ole merkitystä käy hyvin äkkiä niin, että asioimmekin kaupungin keskustassa 25 kilometrin päässä. Pakkohan minun oli kirjoitella reunahuomautuksia tämän kysymyksen kohdalle.
 
Samoin siihen, missä kyseltiin seurakunnan omistamien kiinteistöjen tarpeellisuutta. Niitä oli kymmenittäin seurakuntakodeista leirikeskuksiin ja pikkupappiloihin. Aika vaikea on mennä arvioimaan niitä tietämättä mitään niiden kunnosta, käyttöasteesta tai muusta. Olisi se helppoa sanoa, että oma – vanhan seurakuntamme – talo on todella tärkeä ja muut saa panna vaikka maan tasalle. Tyhmää vetää rasti jokaisen kohdalla ruutuun ”en tiedä”. Mutta kun en tiedä!
 
Lykkäsin lomakkeet palautuskuoreen ja vilkaisin siinä olevaa osoitetta. Typeränä, vanhanaikaisena ihmisenä kuvittelin kirjeen menevän Salon seurakuntaan. Ei, vaan menee jollekin Era Kurroselle Oulun Ranta-koskelan tielle (terveisiä vaan Eralle). Hän se luultavasti tekee näistä vastauksista hienon selonteon, ehkä jopa tilaston. Mahtaako hän lukea kaikki sepustukseni sieltä paperin reunasta? Osaakohan hän suomea?  
 
Ps. Olisi se kirkkoherra voinut tulla näitä kyselemään vaikka alueneuvoston kokoukseen. Paikalle on matkaa keskustasta vain parikymmentä kilometriä. Eipä ole miestä näkynyt.
 
.