Sinetit pannaan kääröihin,
ja Joulu salaperäinen
taas suuren kontin tupaan tuo
ja avaa hymyillen.
 
Ei, kaikkea ei kukaan saa,
jokainen saa vain jotakin.
Kenellä antamista on,
iloitsee syvimmin.
 
Toiveita riisuu aika pois,
vaan vuosi vuoden jälkeen vain
enemmän koskee sydämeen
se kaikki, mitä sain.
 
Muruja annan, rihkamaa,
sirusen jonkin, sirpaleen-
käsiini taitamattomiin
hajoaa, minkä teen.
 
Rakenna, sydän neuvoton,
ja hyvä tahto, työtä tee.
Lähellä lahjain aika on,
hämärä säteilee.
 
 
               (AaleTynni, Torni virrassa 1954)
 
 
.