Jos sadepilvien lomasta näkyy sinistä taivasta niin paljon, että siitä saa merimiehelle housut, tulee pouta. (Tämä kuuluu sarjaan äidin opetukset.) Tässä minulla oli jo lapsena pieni ongelma. Kun merimies oli täällä maassa, ja sininen housukangas niin kovin korkealla taivaalla, oli kankaan menekkiä kovin vaikea arvioida.

Tänään Somerniemen torilla tähyilimme kukkaistyttöjen kanssa taivaalle. Sinistäkin siellä jo pilkotti, mutta välillä taivas roiski kylmää vettä toriväen niskaan. Ihmiset eivät kuulemma osta kesäkukkia sadesäällä, kauppa käy vain auringon paistaessa. Vähän hassua oikeastaan, istutushommien kannalta pilvinen ja kostea sää olisi paahdetta parempi. Minun mielestäni.

Sadekuurojen aikaan olivat suosittuja ne kauppiaat, joilla oli katos. Itsekin vietin pitkän tovin tutkien perulaisia koruja ja tutustuen samantien uusiin puulajeihin. Tunnelmaan sopivan musiikin säestyksellä tietenkin.  Marun putiikissa hiplasin mekkoja ja keskustelin vaatteiden mukavuudesta ja seksikkyydestä. Ja siitä, miten nämä kaksi ominaisuutta keskenään korreloivat.

Nämä intensiiviset kohtaamiset kauppiaiden kanssa johtivat kohdallani tietenkin siihen, ettei se kolme euroa tällä kertaa ihan riittänytkään. Melkein kuitenkin riitti. Silmänisku

ps. Tänään on Kustaan päivä. Perunat kuuluu pistää maahan, ja lapset saavat heittää kengät pois koko kesäksi. (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto)