…tulee melkein heti helmikuisen vanavedessä. Runo on vuosia ollut yksi itselleni merkityksellisistä, ja olen valinnut sen tähän jo aikoja sitten. Se on vain odottanut oikeaa hetkeä. Nyt se on. Täsmäävä päivämäärä. Sopiva sää. Jopa mielentila. Joten ole hyvä, Anna, blogi on nyt hetken sinun!
Ensimmäinen kolmatta. Yö, ja maanantai.
Pääkaupunki on hämärä ja hahmoton.
Keksipä kerran joku tyhjänpantti
että sellaista kuin rakkaus muka on.
Laiskuuttaan tai ikävystymisen pelosta
kaikki uskoivat ja elävät nyt uskossaan:
kaipaavat tapaamista, pelkäävät eroja
ja kilvan kaiuttavat lemmenlaulujaan.
Mutta joillekin totuus paljastuu
ja hiljaisuus saartaa heidät huumaavasti.
Tajusin tämän äkkiarvaamatta
ja kuin sairas olen ollut siitä asti.
Anna Ahmatova, (1889-1966)
Suom. Pentti Saaritsa
.
Kommentit