Matalalla profiililla vietetty juhannukseni sai hienon loppuhuipennuksen. Illalla kun istuskelin takapihalla muurinpohjalettuja sulatellen, kiinnitin huomioni ympärilläni lepatteleviin perhosiin. Eivätpä olleetkaan aivan tutun näköisiä. Wautsi, ohdakeperhoset olivat saapuneet! Viime päivinä on uutisoitu niiden valtavasta massavaelluksesta yli Euroopan.
Kuvasin yhden, kun se asettui betonilaatalle selkä suoraan päin aurinkoa. Tuli aivan sellainen mielikuva, että sillä on siivissään aurinkopaneelit, joita se lataa. Toivotin kaukaiset juhannusvieraani tervetulleiksi ja pahoittelin, että olen repinyt pihaltani keltaiset kukkaset. Niitä ne kuulemma mieluiten käyttävät ravintokasveinaan. (Miksi ne sitten ovat ohdakeperhosia, ovatko ohdakkeet Afrikassa keltaisia, en tiedä...) Ehdotin niille, että tyytyisivät nyt unkarinsyreeniin, kunnes pietaryrtit puhkeavat kukkaan. (Varoitus: Älkää ikinä kylväkö nurkkiinne ketokukkasseosta, joka sisältää pietaryrttiä, kaikki muut ketokukat hukkuvat aikaamyöten ruohoihin, mutta tuosta keltaisesta, pahanhajuisesta rontista ette ikinä pääse eroon!) Kuvaussessiostani perhonen ei oikein tykännyt, mutta palasi pois pelästyttyään aina samaan asentoon betonille. Siihen lataukseen?
Kommentit