Rehti ja tunnollinen bloggaaja (kuten minä) ottaa aina kuvan kirpputoriostoksistaan ja laittaa sen näytille blogiinsa. Mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä. Tässä on lisäksi tavallisetkin torihankinnat. Eli kylliksi Salon iltatoria ivailtuani lähdin Somerniemen kesätorille, ja onhan se nyt AIVAN eri asia, eikö olekin? Mukava käynti olikin; sää sopiva ja hyttyspyyhkeet mukana, joten viihdyin tavallista pidempään. Pysähdyin jopa sananvaihtoon parin tutun ja jonkun tuntemattomankin kanssa, enkä vain kulkenut haukan katse pöytiä pyyhkien.

 
 
Tässä saalis: Yrttien ja köynnöskrassin taimia. Kotimainen paprika ja kakkoslaadun tomaatteja. Käppyräkurkkuja, jotka ovat puoli-ilmaisia ja vähintään yhtä makoisia kuin suorat täysikasvuiset. Täysjyväruislimppu, jossa on höysteenä paljon siemeniä, auringonkukkaa ja seesamia muunmuassa.
 
Sitten nämä kirpparilöydöt, suloiset kitschin kukkaset. Lasimaljaan sorruin, kun keskityin olemaan ajattelematta niitä noin viittätoista mariskoolia, jotka ajelehtivat keittiössäni täysinäisinä tai tyhjinä. Sitä paitsi tämä on kissankellomalja, eikä mikään mariskooli! Sekin on eri asia. Sirottimien myyjälle sanoin, ettei minulla ole niille kerrassaan mitään käyttöä, joten otan ne. Viehätyin niiden muodoista ja sinisistä mansikoista (?). Voi olla, että ne jäävät silmieni iloksi lopuksi ikääni. Vaihtoehtoisesti triplaan niiden hinnan ja vien Salon kirpparille myyntiin (lol lol). Yhden esineen jätin kuvaamatta, ettei saaja näkisi sitä etukäteen ja koska se on täyttä rihkamaa (uups).
 
Entä mitä jätin ostamatta? Kympillä olisin saanut suppean tarot-tulkinnan, joka kyllä tässä elämäntilanteessa kovasti houkutti, mutta en jäänyt jonottamaan. Ja 25 euroa olisin köyhtynyt, jos olisin ostanut Jeesuksen! Patsas oli toista metriä korkea ja toi mieleen vanhat uskontokirjat ja opetustaulut. Värit vaan olivat vähän liian räikeät. Oikea käsi oli siunaavassa asennossa ja läheltä katsoen etu- ja keskisormi olivat koholla. En tunne tämän eleen symboliikkaa, tietääkö joku? Sinne jäi Vapahtaja seisomaan torin laidalle, ja mielessäni soi kotimatkalla laulu : ”Kätes, Jeesus, siunaten hiljaa…”
 
Oi voi! Laulun soimisesta tuli mieleeni, että ostin myös yhden käytetyn ceedeen, Chisua se oli, mutta en muista nimeä ja se on autossa.
 
.