…yritin ottaa kuvaa. Eihän siitä niin kummoistakaan tule tällä kalustolla, mutta siinä se nyt kuitenkin on. Ensimmäinen oman pihan västäräkki tänä keväänä. Arvelen muuten, että tuo käyttämäni otsikko on blogien yleisin tällä hetkellä. Olisin voinut keksiä jotain omaperäisempääkin. Kuten vaikka: Jää tänne, jäälohkuja! Merkitys selviää tästä seuraavasta.
 
 
 
Västäräkki on pidetty lintu kansanperinteessä ja keväisin se on ollut odotettu lintu; sen on sanottu tulevan kurkien selässä tai niiden siipien alla (kuten myös syksyllä pois muuttaessaan). Tosin on kannattanut olla tarkkaavainen kevään ensimmäisen riukuhännän kohdatessaan; kautta Pohjolan on nimittäin uskottu, että jos ensi kertaa keväällä västin kohdatessaan se tulee suoraan vastaan ja näkee sen mustan leukalapun, on se tiennyt huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Sitä vastoin takaa päin nähty ensimmäinen västäräkki on ollut onnen ja ilon enne.
 
”Västäräkistä vähäsen” viittaa siihen, ettei enää ole pitkä aika kesään kun västin näkee. Hämeenkyrössä ”västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”. Todellisuudessa ”liinapeipot” tulevat maalis-huhtikuun vaihteessa, vaikka kansanperinteessä onkin tietoja, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa. Uskomus on lähtenyt siitä, että niitä on nähty hyvin pian sen jälkeen kun lumi on kiviröykkiöistä sulanut.
 
Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi ole kuitenkaan voinut enää yllättää, niin varma kevään merkki ”kallonpotkuttaja” on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdön aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; ”kallo” tarkoittaa nimittäin rantajäätä. ”Pienill varppaillaan rikon jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä”, on västäräkin tiedetty kehaisseen ainakin Lohjalla. Samaan viittaa västäräkin vironkielinen nimi jäälohkuja. Tosin esimerkiksi Mouhijärvellä on ”peltopeippo” hieman päinvastaisesti houkutellut ihmisiä kevätjäälle huutelemalla ”tul jäljes, tul jäljes! Kyl kestää, kyl kestää!
 
Lähteenä Wikipedia
 
.