Vähän tuli surku sitä NaturaMed Pharman poikaa, Kim se taisi olla nimeltään. Sanoi, ettei minun tarvitse maksaa lohikapseleitani, jos palautan ne. Hah hah, vaan minäpä palautinkin kaverin todellisuuteen! Ilmoitin, etten palauta, enkä maksa. Täältä saavat tulla omansa pois hakemaan, jos niitä kaipaavat. Pakkaukset odottavat täällä pöydälläni ihan avaamattomina. Tervetuloa vaan! Lisäsin vielä, ettei mitään laskuja kannata lähetellä, vien asian vaikka korkeimpaan oikeuteen asti. Saavat kokeilla arveluttavia markkinointikeinojaan hyväuskoisempiin ja tottelevaisempiin kuluttajiin, mutta minun kanssani on ihan turha leikkiä. Kamala ihminen olen.
 
 
Kävin viikolla apteekissa. Koska ei ole näkynyt maisemissa suutelijaa, joka muuttaisi rupikonnan prinsessaksi (huom. takaisin prinsessaksi), päätin turvautua koululääketieteeseen. Ystävällisen apteekki-ihmisen avustuksella valitsin perusvoiteen, hydrocortisonin ja levocetirizindihydrochloridin pyhän kolmiyhteyden, jonka pitäisi auttaa. Tosin hylkäsin jo kortisonin, koska se sai joka kerta kutinan ja punoituksen yltymään sietämättömäksi. Alan ehkä kuitenkin olla voiton puolella; käsivarret ovat enemmän ruvilla kuin näppylöillä, kaulalta ja korvalehdistä lähtee nahka. Tämmöiset koettelemukset eivät minusta kesäihmistä tee.
 
Tästä päästiinkin sievästi siihen säähän. Eilen oli vähän viileämpää, ei tainnut olla asteita kolmeakymmentäkään! Tänään oli sitten taas kesäisempää. Olisiko ollut edellispäivänä kun saatiin vähän sadetta? Sen muisto on jo haihtunut kuten se vesikin. Huomenna pieni iltapäiväkuuron mahdollisuus, sitten taas päiväkausien porotus. Että sellaista.
 
.