Tää tapahtus vappuaatton. Mun oli tarkotus kokata ihan tavallinen arkilounas. Olin ottanu pakkasest noin kolsataa grammaa oikeen hyvää Liedon lihakaupan sikanautaa. Pistin kasariin nokareen voita ja ruskistin jauhelihan siin. Lisäsin sualaa, mustapippurii, paprikajauhet ja paljon sipulii. Sit hiukan karkioi vehnäjauhoi suurusteeks ja vettä päälle.
 
Innostuin viäl lorauttamaan tilkan punaviinii ja ripottelin vähä demerara-sokerii. Kermaaki ajattelin viäl lisätä ennenku tarjol laittaisin. Mmmm, hyvält jo maistuskin. Aloin sit miättii, et jotain höystet sihen ny vois viäläki laittaa. Porkkanat oli höyrys kypsymäs perunoitten kaverina. Paprikan olin silpunnu salaattiin…
 
Sit mun päässäni vaan jotenkin naksahti. Muistin, et pakkases on paljon viäl esikäsitellyi suppilovahveroi, niit vois ny täsä käyttää. Sais nekin sit joskus loppuun. Aika suuriin annospurkkeihin olinki ne syksyl pakannu, tääkin oli varmaan joku Aino-jäätelöloota. Mut ei kai ne niin kovii olis, etten sais siit taitettuu piänt kulmaa ja pistettyy loput takas.
 
Mut siänet oli yhres kovas klöntis, eikä siit irronnu yhtäkä. Ajattelin, et haittaaks se sit, vaik niit soossis vähä enempiki olis. Suurempi annos tulee ja riittää huamisekski. Et plumpsis ja sinne vaan!
 
Kyl heti katusin. Pannu oli pualillas niljaskaist siänipuuroo, eikä näyttänykkä tää ruaka enää niin herkulliselt. Vähä nolona ja selitellen sen sit nostin pöytään, ku syämään ruvettiin. Isäntäkä ei näyttäny siit ilahtuvan, mut kohteliaastas silti otti lautaselles. Mää yritin epätoivosestas ronkkii siält joukost niit jauhelihan murui perunani päälle, mut montaaka en löytäny. Ei ollu tämmöstkä ennen tapahtunu; mää olen laittanu ruakaa sentäs melkeen joka päivä yli kolmekymment vuatta ja ussein viäl suurelki porukal.
 
Isäntä teki rakentavan ehrotuksen. Ku hänenkän miälestäs tän soossin ainesosat ei ollu oikkias suhtees toisiis nähren, ni asian vois ehkä korjata, jos ruskistais sihen pari kiloo jauhelihaa lissää. Sihen mää en suastunu. Mun miälest nyt jo oli turhan pal ruakaa hukattu. Mää kippasin koko lastin lastin tonne sänkipellon päähän ja sanosin et saavat harakat tulla aamul vappubrunssil. Jottain juhlaa heitilki.