Menen käymään Vilukissillä. Vilukissi on suhaillut taksikyydillä aamuyöstä ja siitä kertoo. Ovat tv-sarjoista jutelleet taksikuskin kanssa. Dekkareista. Niitä näitä.

Sille taksikuskille minen keherannu sanua, notta oon aina vähä ollu kallellani Gun-vald Lars-sonihin elikkä Perspranttihin, son sellaanen yksinäänen susi. Joo joo, tuas sarias, kyllä mä ny erootan mikon sariaa ja mikei oo

Minulla ihan pulssi nousee. Jatkan lukemista kommentteihin.

 … iki-ihana kunvaltti
 Ristus kui hyvän näköi mies!
 …tuo Gunvaltti on niin ihkuu
 Persprantti on kyllä komia
 …komiahan se on, ei voi kieltää
 Persprantti on niiiiin ihana <3 <3
Jokuhan tuossa miehessä ärsyttää ja samalla viehättää
Toi Mikael on NIIN ihana!

Ei helkkari! Olen luullut, että vain minä katson ruotsalaisia poliisisarjoja Mikael Persbrandtin takia. Aivonihan eivät käsittele dekkareita ollenkaan ja putoan kärryiltä heti ensimmäisen ruumiin jälkeen (minä putoan, ei ruumis, vaikka joka paikastahan niitä putkahtaa). Olen vaan ymmärtävinäni ja töllötän ruutua siinä isännän seurana.

Mutta että kaikki nämä naiset! Joku yhteishyväkö se on koko mies? Eikö se nyt voisi olla oman ihailuni kohteena pelkästään ja mikä ettei? Hyvin se riittäisi, kun intohimoinen ihminen olen. Mitä nyt vähän kade ja mustasukkainen. Saamari!

 

Sitten tulee uni:

Äiti ja isä ovat lähteneet matkoille. Minut on jätetty kotimieheksi. Tupa on hiljainen. Kaikki on kuten aina. Aladdin-lamppu pirttipöydän yläpuolella. Sivustavedettävä sänky. Vihreät pinkopahvit. Hyllyllä Helvar Trubadour. Muutama kirja.

Aku on tullut meille! Aku kertoo hassuja juttuja ja kikatan vatsani helläksi. Kokoamme suuria palapelejä. Juomme viiniä. Tästäpä tulee loma. Unohtukoon isä ja äiti, unohtukoon koko ulkomaailma kaukana jossain.

Mutta Aku muuttuu. Tulee poissaolevaksi. Näpyttelee tablettiaan. Vastailee sähköposteihinsa. Mutisee epämääräisiä vastauksia. Aku on pitkästynyt ja aikoo lähteä pois!

Lähden hakemaan serkkulikkoja. Niiden pitää saada tietää.

He vetävät nopeasti takit päälleen. Pihalla on muita ihmisiä. Korotan ääneni, jotta kaikki varmaan kuulisivat.

- Peskää likat naamanne, kun meille lähdette. Meillä on Aku Hirviniemi!

Hymyilyttää tosi leveästi.

 

Korvenojan suoraa tarpoessamme alkaa kaduttaa. Tämä ei ollutkaan hyvä ajatus. Miksi haen likat todistamaan sitä nöyryytystä, että Aku häipyy.  Että Aku haluaa häipyä! Minut on jätetty. Hylätty. Havaittu kelpaamattomaksi. Enää en voi tästä perääntyä.

Kinos on joka askeleella korkeampi. Hitto, mikä talvi!