Lasten Laulukaupunki järjestää jouluvalokilpailun kaikille Salonseutulaisille, kuten he oikein isolla ässällä kirjoittavat. Mukaan voi ilmoittaa oman pihansa tai vaikka naapurinkin. Mitään kuvaa ei tarvitse liittää, he käyvät itse (?) valitsemassa parhaat valaistukset, joista suuri yleisö sitten saa äänestää voittajan.

Olisipa nyt täältä Salon reuna-alueiltakin ilmoittautunut vaikkapa vain parisataa pihaa; olisi siinä raadilla kotiseuturetkeilyä kerrakseen! Kun sähköt vielä katkeavat pariksi tunniksi välillä, niin pitää ottaa aikalisä.

Äänestysaikaa Salon Seudun Sanomien nettisivuilla on 15-26.12. ja voittajat julkaistaan jouluviikolla. Kiirettä pukkaa, mutta ei ole meikäläisen murhe se.

Onneksi minun ei tarvitse harkitakaan osallistumista, vaikka komean joulukuusen omistankin. Periaatteesta en koskaan ryhdy kilpasille jos…

…kilpailun tuloksen ratkaisevia tuomareita ei ole esitelty.

…kunnon palkintoja ei ole luvassa.

”Arvovaltainen raati” tarkoittaa useissa tapauksissa ”kenet nyt saamme hommaan suostumaan”. Silloin kilpailutyötäni saattaa olla arvostelemassa henkilöitä, jotka eivät senkään vertaa kuin minä itse, ole kyseisen alan asiantuntijoita. Valitsevat voittajaksi työn, joka on ”kiva” tai tekijä sattuu olemaan hyvä kaveri.

”Kaikkien osallistujien kesken arvomme elokuvalippuja”. Tai kirjapalkintoja. Tätä keinoa käyttävät usein aikakauslehdet ja saavat lukijansa lähettämään parhaat otoksensa tai kirjoituksensa ilman korvausta lehden käyttöön. Jos saman työn tekisi toimittaja, hän saisi siitä palkkaa. Kilpailu on kilpailu ja arpajaiset ovat arpajaiset. Kilpailussa kuuluu palkita parhaat. Ei jääkiekon MM-kisoissakaan arvota sitä pyttyä – poika vai mikä se on – kaikkien osallistuneiden joukkueiden kesken.

Tässä jouluvalokilpailussa ei palkinnoista puhuttu sanaakaan. Oletettiin varmaan, että maine ja kunnia, sekä oman kotipihan saaminen paikallislehteen riittää kyllä. Olisivat nyt luvanneet vaikka maksaa seuraavan laskun, jonka Fortum tai Caruna tai joku epämääräinen firma seuraavaksi lähettää. Se olisi ollut jotain.

Käytännössä palkinto voitosta tulee olemaan se, että saa kuunnella repliikkejä, joita uteliaat ohikulkijat iltahämärissä pihan kohdalla päästävät suustaan:

- Onks toi nyssit joku hiano vai?
- Mää en tommost sirkust pihalleni virittäis!
- Olisivappa tullee meil kattomaa, ni olisiva jouluvalot nähnee.
- Onks eres yhtään elävää kynttilää? Kamalan keinotekone!
- Kyl sähkömittari pyärii!
- Hää on joku sähkömiäs olevinas.
- Kusem mää tähän ny kumminki.
 

Onnittelut voittajille jo etukäteen!  Seuraan jaloa kilpaa suurella mielenkiinnolla.