Rakkaat runoratsut, jotka nelistätte elokuun samettiyössä. Unieni hölmöt haltiattaret. Oma armas alitajuntani. Ymmärrän kyllä, että yritätte auttaa ja arvostan sitä suuresti. Sanoittajan saralta ei puutu kiviä, eikä vihkooni ole syntynyt aikoihin rivin riviä. Mutta jotain rajaa, pyydän!
 
Havahduin aamulla unesta, jossa muistin kirjoittaneeni laulua rosollista. Aivan oikein, rosollista! Koska mielessäni pyöri vielä kirkkaana kertaus, jonka olin sijoittanut säkeistöjen loppuun, ryntäsin unenpöpperöisenä työpöytäni ääreen ja kirjoittaa töhersin sen muistilehtiöön. Ajatus ei siinä vaiheessa vielä ollut kirkkaimmillaan, mutta kunnolla herättyäni katsoin millainen tuo öinen hengentuotteeni oli.
 
Yksinäinen punajuuren pala.
Toiset sanoo:Sun kans mä en ala.
???
 
Sehän se oli lauluni kuningasajatus, nyt sen jo muistin. Punajuuren palan kanssa ei haluttu kaveerata, koska se olisi tiennyt punaiseksi värjäytymistä. Siksi punajuuren pala oli kovin yksinäinen.
 
Biisillä pitää olla sekä aihe, teema, että idea. Käyn vielä kurssin tai muutaman, ennen kuin opin erottamaan ne toisistaan. Näin itseopiskeluna voin yrittää löytää ne tästä laulusta. Mutta tämän pidemmälle en tätä työstä. Kiitos nyt kuitenkin, te alussa mainitut! 

.