Alkuperäinen kuva Tove Janssonin kirjasta Taikurin hattu.

Viime yönä ei taas unikaan tullut, kun niin kovasti mietin mitkä asiat ovat oikeinpäin ja mitkä nurinperin. Saattaa se tosin olla tuo kasvava kuukin, mikä meitä hulluja valvottaa.
 
 Mutta asiaan:
 
Seuraan muutamia korublogeja, ja niissä valmistetaan nyt innolla laukkukelloja. Enkä voi kieltää, etteikö minunkin jo sellaista vähän tekisi mieli; tarjonta se aina niitä tarpeita synnyttää. Ensin niissä on papukaijalukko, sitten ketju jossa helmiä, kukkia ja vaikkapa englanninlakuja, niin kuin minun suosikissani. Ja sitten se kello. Vaan useimmiten on niin, että kellotaulussa on kuutonen ylhäällä ja 12 alhaalla.
Ihan mielessäni yritin demonstroida tämän kellonkatsomistilanteen: Laukku roikkuu olkapäälläni. Kello roikkuu laukun hihnassa. Haluan tietää, mitä kello näyttää…
Totta. Jos poimin kellon siitä sievästi kätöseeni ja nostan sitä ihan määrätyllä tavalla paremmin nähdäkseni, numerot ovat oikeilla paikoillaan. Vaan entäs jos laukkuni istuu vieressäni hanttimiehen penkillä, niin kuin se usein tekee, ja minun ajaessani pitäisi vilkaista kellonaika? Ihan on ylösalaisin tämä tieto. Muutenkin on jo sekaisin näitten hiton kesäaikojen kanssa! Sanokaa nyt, kiltit ihmiset, olenko taas käsittänyt jotain aivan väärin tässä koruasiassa?
 
Tämä toinen onkin paljon tärkeämpi kysymys:
 
Miksi Hackman valmistaa lapsille muumilusikoita, joissa hahmot ovat pää alaspäin? Eihän se ketään haittaa niin kauan kun lusikat makaavat nätisti laatikossaan, mutta entä jos ne otetaankin käyttöön! Eikö lusikka käytettäessä ole pikemminkin varsi ylös- kuin alaspäin? Minusta on. Kun tämmöisen lusikan laittaa iltapalalla kaakaomukiin pystyyn, niin Niiskuneidillä menee veri päähän. Jos tämä ei aiheuta lapsukaisille ahdistusta, niin minä kyllä ihmettelen. Minulle ainakin aiheuttaa. 
 
.