Ainaki siit tyrnei heruu paljo. Jokkut tahot on keksinee tosiaan simmosen kamalan uuren käsitteen ku herutuskuva. Mää olen niinpal agraariyhteiskunnan laps, et mää liitän herutuksen ain lehmään. Ja siin yhteyres se kuulostaa pehmiält ja hyrisevält sanalt. Nyt sit sanotaan herutuskuvaks, jos joku jossain poseeraa napit nappaan asti auki tai muuten tissit näkyvil. Mun miälest siin halveerattaan niin lehmää ku ihmistkin.
 
Tual tyrnipensaas ollessani ajattelin antaa ohjei silt varalt, et joku noukkii tyrnei ensmäist kertaa ja tykkää et se on ihan toivotont puuhaa. Ensikski täytyy mennä sihen hommaan ainoastas kuival ilmaa, märkien marjojen kans menee sähräämiseks. Ja marjat täytyy noukkii yks kerrallas! Kahtaki jos yrittää, ni sormiin ei tul muuta ku keltast möhjöö. Mul tekniikka on se, et vasen käsi pitelee oksaa otollises asennos ja oikkia peukalo ja etusormi napsii marjat. Ne saa siit juasta kämmenpohjaan ja kun nyrkki on täys ni kippaan pakasterasiaan, mikä on mul viäres tualil.
 
Mää alotan ain oksan kärjest ja etenen runkoo päin. Suuret oksat kestää aika rajuuki taivuttamist, mut piänemmät katkee helpost. Kovin suurta urakkaa ei kannata yhrel kertaa tehrä ja ainaki litran jälkeen voi jo palkita ittes tauol ja maistella välil vaikka omenii.
 
Sitä en tiärä, mitä surenkorennoil tars tehrä, ku ne hyäkkää päälle. Tänäpän tuli yks suuri ja sininen yksilö lammelt kolme kertaa ku ohjus. Mut kuppiinika en silti kaatanu. Ensmäiset tyrnivitamiinit on jo pakkases. Tairan mennä jatkamaan….
 
 
Luannollist
 
Ternimaitoo ja tyrnimarjoi
mää sul syätän,
et sust viäl tulis ihmine.
Kyl se flunssa vaivaa
monel tappaa,
mut harvemmin se tappaa.
 
Tehrään ternimairost uunijuustoo
ja tyrnimarjoist nektarii.
Eiks se täst.
 
(Riitta Mikkola: Ja määki viäl, 2005) 
 
.