Eilisestä esittelystä jäivät pois nämä hurmaavat napit, koska ne piileskelivät olkalaukkuni pohjalla pussissa, eivätkä puhuneet mitään. Kuvasin ne nyt vartavasten, ja tuo kissankellomaljakin pääsi uudelleen salamavalojen räiskeeseen.
 
Napit ovat yksilöllistä käsityötä ja konepesun kestävää kivitavaraa. Lisäksi ne ovat niiiiin kauniin väriset, että olisivat menestyneet niissä lapsuuteni nappikauneuskilpailuissakin, jos olisivat jo silloin olleet olemassa.
 
Ties mikä pikku midinetti minusta vielä tulee ja tarvitsen ompeluksiini nappeja. Siltä varalta ihan nämä kaksi nappia ostin. Todennäköisempää on, että ei tule. Luultavammin kiinnitän ne koristeeksi johonkin jo valmiiseen asuun. Aina on viisasta omistaa nappi tai kaksi!
 
.