Harrastin tänään lumenkolausta. Nyt se tosiaan oli lumenkolausta, eikä pakkaslumihöytyvien huiskimista paikasta toiseen. Urakkani aikana pakkanen laski nolla pilkku yhdeksään, mutta suojan puolelle ei.
 
Harrastaessani lumitöitä harrastin myös filosofointia. Helposti syntyy suuria ajatuksia, kun änkeää lumilastia puolitoistametrisen vallin päälle, niin että peräsuo… no olkoon. Ensin mietin, että ihmiskunnan henkiinjäämistaistelussa ei ehkä ratkaisekaan se, kuka saa tietokoneen mahtumaan tulitikkulaatikkoon ja osaa tehdä kännykän, jolla ohjataan vaikka avaruusluotaimia. Ehkä voittoon yltävätkin ne, jotka pärjäävät luonnonvoimien kanssa. Niitä kun ei pystytä valjastamaan, en ainakaan usko. Kyllä on kosketusnäyttöä ja hipaisunäppäintä, mutta junat eivät kulje, eivätkä taajamissa autot löydy lumen alta.
Luonto näyttää nyt mahtinsa. Se on oikein. Se on hyvä. Ja se on oikein hyvä!
 
Toisekseen tulin ajatelleeksi, että tällä hetkellä maata kansoittaa koko ihmiskunnan historian ahnein ja itsekkäin sukupolvi. Varsinainen hetimullekaikkitänne-sukupolvi. Kaikkea pitää olla ja lisää täytyy saada. Kun kaikki tavara on hankittu, niin sitten ostetaan elämyksiä. Ja hemmottelua.
 
Ne, joilla omatunto kolkuttaa, ostavat luomua ja käyttävät kestovaippoja. Vaan kun se ei valitettavasti riitä. SE EI RIITÄ! Jos maapallo halutaan säästää tuleville sukupolville, on luovuttava paljosta. Esimerkiksi tolkuttomasta lentelystä maiden ja maanosien välillä. Ehkä maaäiti yrittää sitä meille kertoa pölläyttäessään välillä tuhkapilven ihmisten systeemejä sekoittamaan. Mene ja tiedä. 
 
Sen lisäksi, että olen haka lumenlykyssä ja ihan käypä kotitarvefilosofi, olen nyt myös metsänneito. Olen suihkun jälkeen voidellut naamani puolukkavoiteella. Sitä minulla oli jo ennestään käytössä, vaikka se haiseekin omituiselta. Uskottelen, että se on puolukan tuoksu. Mutta sen lisäksi ostin tänään silmänympärysvoidetta, joka sisältää kanervaa ja valkean turpeen kasvisteroleja. Valkean turpeen? Olen aikaisemmin käyttänyt turvetta kuivikkeena possukarsinassa; se oli mustaa ja pölyävää ja sotki kaikki paikat. Niinpä suosinkin vain olkisilppua. Nyt nähdään auttaako turve turvotukseen.

.