Työpöytäni ei ollutkaan syyllinen pinkin tussini katoamiseen. Oma musta olkalaukkuni oli sen nielaissut. Keneen enää voi luottaa? Työnsin käteni rohkeasti tuohon pimeään Molokin kitaan ja otin Stabilo Bossini takaisin. Taas kelpaa piirustella pinkkejä. Valkokahvaiset Fiskarsin sakset eivät sentään olleet laukussa; ne ovat olleet kateissa jo monta viikkoa.
 
Olin kokeilunhaluinen ja ostin ananasviilin, joka oli Salessa 30% alennuksessa. Aiemmin nuo vanhenevat tuotteet myytiin 50% prosentin alella, vaan eipä enää. Sellaista ahneutta! Maukasta se oli, ja ensimmäinen lusikallinen lohkesi mukavasti. Vaan kun lusikastani alkoi valua venyvää limaskaa (tätä minä pelkäsinkin), vatsalaukkuni alkoi kääntyä nurin. En edes pystynyt katsomaan, kun koira viimeisteli purkin tyhjennyksen. Pallean kohdalla oli vielä tuntien kuluttua outoa tutinaa. Ei tullut viilistä hyvää fiilistä. Miksi viiliä tehdään?
 
 
Tänään on Veteraanipäivä, enkä ole sitä unohtanut, vaikka täällä nyt näin jonninjoutavia höpisen. Tarkoitukseni on vielä ennen iltahuutoa laittaa tänne uusi postaus. Pysykää siis linjoilla.
 
.