Mun on selkä kipjä, enkä saa oikeen lumitöitäkä tehtyy, ni järjestin sit tämmösen palkittemistilaisuuren. Liittyy erelliseen juttuun, jos joku ei satu tiätämään. Aikaset linnut saa ny maron.
 
Mul tullee sähköpostiin kans nää kommentit täält blogist ja kun mää avasin sen, ni siäl luki et ”Herätä minut”. Muutaman sekunnin ajan mää olin iha ymmälläs, et kuim mun ny Saija tarttis herättää. Ollaanks mei menos johonki yhres ja se pelkää nukkuvas pommiin? Ei olla. Kui ei se kännykkäherätyst ol pistäny? Mist mää tiärän mihen aikaan tarttis herättää?
 
Kyl mää sen sit hoksasin. Se oliki blogin kommentti ja siin oli kilpailuvastaus! Runon kirjottaja siit kyl puuttus, mut emmää ollu sitä kysynykkä, huamasin. Runoo vaan.
 
Sit tuli appuun iso a ja mainitti Ilpo Tiihosenki. Mää olen höylil pääl ja palkitten kummatki! Saijan osotteen mää (vissiin) tiäränki, mut iso a vois laittaa omas mun sähköpostiin (kiitos!). Heti maanantain lähtee blogikirjat tulemaan.
 
Sit viäl Pauli saa erityissuperlatiivisen kunnia(kunja sannoo Aviomiäs, sil on merkillissii sanoi)maininnan ton merisairauren tajuumisest. Mei raaris pohrittiin tota säet monest näkökulmast, mut tota ei hoksattu. Niimpal maakrapui ollaan, vaikka Arskaki vissiin on laivastos ollu ja tiäs mikä upseeri.
 
Änä ojentaa viäl kukkasii kaikil ja kiittää osallistumisest! (Änä ei luppa lähtee merel ikän, ku siäl voi vattaki vavahtaa.)
 
 
Mää pistin ihan kiusallani noit sulkumerkei, ku meitil on tual koulus neuvottu, ettei simmosii saa ollenka käyttää. Niinpal vastavirran kiiski mää olen (taas).
 
.