Olen taas saapunut sivistyksen pariin, istahtanut kotikeittiön pöydän ääreen ja suorittanut sanomalehtikatsauksen. Ensimmäiseksi tarkistin maailman tilanteen. Siellä missä olin jyristivät hävittäjäkoneet alinomaa, yksin ja parittain ylitseni. Päättelin, että maailmansota on saattanut syttyä, eikä kukaan ole muistanut kertoa siitä minulle. Eipä silti, minusta ei siinä tilanteessa olisi mitään apua.
Parempi siis, että ilmoittavat jollekulle muulle.
 
Sitten katsoin kuolleet, syntyneet ja pyhässä kasteessa nimen saaneet. Olihan niitä. ”Lapsestaan onnelliset vanhemmat” (onko lapsestaan onnettomia vanhempia myös olemassa?) olivat taas laittaneet kuvia vauveleistaan ja värssyjäkin riitti. Koska olen viime päivinä tottunut ruotimaan ja ruodituttamaan (!!) tekstejä (kiitos, kiitos Heikki ja Eija!), nipottaja minussa heräsi. Lukekaas tämä seuraava värssy oikein ajatuksella:
 
Silitti hiljaa enkelin siipi,
kauneinta kaikista käytti.
Onnen ovesta sisään hiipi,
todeksi toiveet täytti.
 
Silitti hiljaa enkelin siipi. Mitä silitti? Maata, kuuta vai jotain muuta. Ei voi kuin arvailla. Kauneinta kaikista käytti. Mitä hiton kauneinta se enkelin siipi käytti ja mihin tarkoitukseen? Onnen ovesta sisään hiipi. Siis se enkelin siipikö? Mikä on onnen ovi? Mennäänkö siitä onneen sisälle, ja joutuuko siitä ulos tullessaan onnettomuuteen vai mihin? Nämä ovat kuulkaa tärkeitä kysymyksiä. Todeksi toiveet täytti. Tiedän, että jäniksen koipea käytetään onnenkaluna; onko enkelin siivellä samoja ominaisuuksia? Mutta pääasia on tietenkin, että toiveet täyttyivät. Vaan ovat nämä merkillisiä loruja!
 
Kotiin ajellessani kuuntelin autossa SaloRantalan Talvijalka- levyä.
 
Sentin päässä siitä missä loppuu unelmat
uskaltaa elää vain nuorallatanssijat.
Kaikille mä tämän lauluni kuitenkin teen:
ethän anna lapsen kaatua kiukaaseen!
 
Kerran vain on sydän puhdas ja viaton,
hetken vain sun lapsi silmies alla on.
Kerran ennen kuin se kompastuu nuoruuteen
- ethän anna lapsen kaatua kiukaaseen!
 
Heikki Salo
 
 
Jess!