Nimittäin pulahti kaulaansa myöten lähes jääriitteiseen veteen. Me nuoremmat värjöttelimme vain rannalla, toiset uimapuvuissa ja toiset toppatakeissa. Pohjoinen viima oli hyytävä. Wilma-tädillä oli joku pilkkavärssykin niille, jotka rannasta kääntyivät takaisin saunan lämpöön. Se meni jotenkin näin: ”Arkalasta kotoisin ja kanankakkasta tehty…” Sellaista en ollut ennen kuullut, mutta sehän saattoikin olla jostain kahdeksan vuosikymmenen takaa.

Jälkeenpäin mutustelimme grillimakkaraa kynttilän valossa ja nauroimme taas kaikille vanhoille, hervottomille jutuille. Ja vähän uusillekin. Kuten sille että Wilma-täti luuli näkevänsä rotan hännän makuualkovissa, mutta se sitten olikin vain lattialle pudonneen muovikukan varsi. Aika helpotus kun emme rottajahtiin joutuneetkaan!
 
.