Pitäisi imuroida. Pöly ja koirankarvat ovat alkaneet kertyä lattialle riuttamaisiksi muodostelmiksi. Olen havaitsevinani myös kaurahiutaleita? Imurin letkun raahaaminen komerosta ja sen törkkääminen imuaukkoon on joskus ylivoimaiselta tuntuva tehtävä. Itse imurointi sitten jo sujuu. Etenkin jos on hyvä imurointilaulu. Ja nyt palaamme hetkeksi hyvin kauas...

Hamassa nuoruudessani vietin yhden lukuvuoden sisäoppilaitoksessa yleissivistystä(?) hankkien. Siellä jouduin myös "pakkoruotsin" uhriksi. Sitä meille opetti tuntiopettaja, vain muutaman vuoden oppilaitaan vanhempi neitokainen. Toisin kuin oppilaansa, hyvin ladylike sellainen. Koska opettaja tuli luoksemme kaukaa, oli viikon kaikki ruotsintunnit sijoitettu samaan syssyyn, kolme tuntia peräkkäin.

Jostain syystä inhosin, vihasin ja varmaan vähän pelkäsinkin näitä tunteja. Ja taas varmaan siitä syystä en oppinut tunneilla kerrassaan mitään. Paitsi yhden laulun!  Vem kan segla förutan vind... Se noista ruotsintunneista on jäänyt sieluuni soimaan, osa sanoista kyllä jo siitäkin unohtunut.

Mutta vielä nyt, pian 40 vuotta (!!!) myöhemmin, käytän tätä laulua voimanlähteenä imuroidessani. En kuuntele korvakuulokkeista, vaan nimenomaan laulan itse. Sen rytmi soveltuu niin mukavasti imurin suulakkeen lykkimiseen pitkin lattioita. Toki lauluun löytyy suomenkielisetkin sanat (jos tahtoo olla fennomaani). Ken voi purjeitta seilata ja ken voi airoitta soutaa, keneltä voi ilman kyyneleitä armas toiselle joutaa. Mutta alkukielessä on jotain imuroimisen angstia, jota en suomen kielellä tavoita. Johtuneeko niistä koulumuistoista.

Mukava olisi tietää, mitä lauluja muut laulavat imuroidessaan (Laulatte tietenkin, älkää nyt yrittäkö...). Ei muuta kuin kommenttia! Toisten laulujen kokeileminen ja omien antaminen muiden käyttöön on parasta pölyttömien kotien välistä kulttuurivaihtoa.