Olin eilen hammaslääkäris. Sain peruutusajan paris päiväs. Mää tiäsin sen jo erellisel ehtool, ku mää olen intuitiivinen ihminen. Nukkumaan mennes ajattelin, et huamen on sit se hammaslääkärireissukin. Aamul siält sit soitettiin, et voisinks mää tulla ja kyl mää voin. Se mikä mun miälest oli reikä ei ollukka sitä hammaslääkärin miälest. Joskus näinki päin. Mut se mikä hammaslääkärinki miälest oli reikä, ni se paikattiin. Ei sattunu yhtään. Ja se hammas mikä vihloo pläästittiin fluorimönjäl. Lähinnä Bostikkii se maust päätellen oli. Mut nyt ei ol suurempii hammashualii ja miäli on hyvä.
 
Tänäpän mää olin jalkaspesialistifysioterapeutil. Sen miälest mun jalkateris on yks hyvä puali: ne ei voi ennää huanommiks tulla! Mun miälest se on lohrullist. Eiks sillonki ku Kosken kirkko valmistus joku sanonu, et kyl se täsä tän lopun aikaa mennee. Niin mää uskon et mun jalkaniki. Mää sain painaa jalanjälkeni simmoseen hauskaan kahisevaan aineeseen, ihanku mää olisin ollu joku kuuluisuus (niinku siäl yhrel karul kyl tei tiärätte).Mul tehrään ihan ikiomat pohjalliset sit siit muatist.
 
Jalkaspesialistifysioterapeutilt tulles mää poikkesin vaatepuatiin ja ostin ittelleni vähä asiallisemmat housut. Etten mää joka paikas hyppä trikoitteni kans. Siäl kaupas ei kelvannu mun pankkikorttini ku siin on siru! Voi piru! Mun tartti hakkee rahhaa seinäst, enkä mää ol simmoseen tottunu. Kumpaan reikään? Kuin päin? Debet vai kredit? Kuitti vai ei kuittii? Mut tunnuslukuni mää muistin oikeen, se on mun kunniakseni mainittava.
 
Huamen aamul mää menen tyäterveysspesialistifysioterapeutil. Siäl mää sirotaan penkkiin kiinne, eikä mun tartte muuta ku maatta käsi ihan rentona. Siis i-h-a-n-r-e-n-t-o-n-a. Sitä sit vähä kiskotaan suuntaan ja toisseen. Tai ei ihan vähääkä. Älkä olko must hualissanne. Kaikki on kondikses. Ainaki melkeen.
 
.