Syksyssä on se(kin) hyvä puoli, että pystyy ainakin ajattelemaan pörröisiä lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Kesän hellehelvetissä se ei onnistu. Minäkin muistin jossain kaappini kätköissä olevan kerän, joka jäi yli viime talven keeppiprojektista. Ja löytyihän se.
 
Päätin siis taas unohtaa kaikki hikisin, natisevin sukkapuikoin väännetyt koulukäsityöt ja sen miten äiti viimein keväällä todistuksestani katsoi oman käsityönumeronsa. Enää eivät saisi kymmenien vuosien takaiset muistot luomisintoani latistaa!
 
Tässä nyt parin iltapuhteen tulos. Puikot olivat suuret, ja työni jälki perin epätasaista, mutta käyvät nämä harjoituskappaleesta. Suloisesti lämmittävät ranteita.
 
 
Esittelin valmistuneet luomukseni ensimmäiseksi Aviomiehelle, koska ketään varsinaista käsityötaiteen asiantuntijaa ei sattunut olemaan paikalla. Meillä harvoin on. Hän totesi kovasti kiinnostuneena, että jaaha ja juu. Arveli minun seuraavaksi ryhtyvän valokuvaamaan ja bloggaamaan. Sain sanoa, että kuvasin jo! Melkein samaan hengenvetoon sain muistutuksen, että minun olisi syytä tuoda kaupasta juustoa ja virittää hiirenmällit. Että se siitä neulekulttuurin arvostuksesta. Tosiasiassa olen itsekin kuullut miten iltaisin vintillä vilistetään. Syksyä sekin.
 
 

Poikkesin aamun labrareissulla hankkimassa uusia tarvikkeita täältä. Helmet ovat Design Hillistä, olisin linkittänyt, mutta en löytänyt heiltä kunnon nettisivuja. Omapa on häpeänsä.